Asian­tun­ti­ja-artik­ke­lit eJä­sen­kir­je 6.6.2018

Epä­sel­vä las­ku tuli – pitää­kö ihan oikeas­ti maksaa?

Yri­tyk­sis­sä, yhtei­söis­sä ja sää­tiöis­sä vas­taa­no­te­taan edel­leen pal­jon epä­mää­räi­siä kir­jei­tä ja las­ku­ja, jot­ka ovat aiheet­to­mia tai tar­kem­min tar­kas­tel­taes­sa saat­ta­vat osoit­tau­tua tarjouksiksi.

Epä­sel­vä sopi­mus tai lasku

Suu­ri osa las­kuis­ta ja tar­jouk­sis­ta on toki aiheel­li­sia. Mukaan mah­tuu kui­ten­kin yhtey­den­ot­to­ja, joi­den lähet­tä­jien tar­koi­tus­pe­rät eivät vält­tä­mät­tä ole rehel­li­set, jol­loin puhu­taan niin sano­tuis­ta hui­jaus­las­kuis­ta. Tyy­pil­li­ses­ti näi­den yhtey­den­ot­to­jen avul­la pyri­tään saa­maan yri­tyk­sen edus­ta­ja alle­kir­joit­ta­maan epäe­dul­li­nen ja epä­sel­vä sopi­mus ilman kun­nol­lis­ta har­kin­taa, ja vas­ti­nee­na tar­jot­tu pal­ve­lu on ollut hin­taan­sa näh­den erit­täin sup­pea. Yri­tyk­siin on lähe­tel­ty usei­den tuhan­sien euro­jen las­ku­ja pal­ve­luis­ta, joi­den oikea arvo yri­tyk­sel­le on ollut siten hyvin­kin kyseenalainen.

Edel­leen kaup­pa­ka­ma­rin jäse­ny­ri­tyk­set ovat rapor­toi­neet lisäk­si muun muas­sa EU:hun viit­taa­viin tavaramerkki‑, VAT- tai mui­hin rekis­te­ri­tun­nus­tie­to­kan­toi­hin liit­ty­vis­tä pal­ve­luis­ta. Nimis­tä huo­li­mat­ta kysees­sä eivät ole olleet EU:n tai min­kään muun viral­li­sen toi­mi­jan rekis­te­rit, vaik­ka ilmoi­tuk­sis­sa ja verk­ko­si­vus­toil­la on täl­lai­nen vai­ku­tel­ma luotu.

Puhe­lin­mark­ki­noin­nis­sa puhe­lun ja tilaus­vah­vis­tuk­sen sisäl­tö saat­taa poi­ke­ta toi­sis­taan, eikä vas­ta­puo­li myön­nä poik­kea­maa puhe­li­mes­sa puhutusta.

Mikä­li yri­tys sitou­tuu näi­hin pal­ve­lui­hin, voi niis­tä olla erit­täin han­ka­laa pääs­tä irti.

Mikä on huijauslasku?

Lain­sää­dän­nös­sä ei ole var­si­nais­ta mää­ri­tel­mää hui­jaus­las­kul­le. Elin­kei­non­har­joit­ta­jien väli­seen sopi­mus­va­pau­teen kuu­luu myös se, että myös huo­no­ja sopi­muk­sia saa teh­dä. Mikä­li kysees­sä on kui­ten­kin niin sanot­tu rahas­tus­yri­tys ja tar­jot­ta­van vas­ti­neen mää­rä pie­ni suh­tees­sa han­kin­ta­hin­taan, puhu­taan ylei­ses­ti hui­jaus­las­kus­ta tai epä­mää­räi­ses­tä tarjouksesta.

Jos kysees­sä on sel­keäs­ti yri­tys ereh­dyt­tää las­kun saa­jaa, voi kysees­sä olla rikos.

Miten sopi­mus sit­ten syntyy?

Jokai­sen tar­jous­ten ja las­ku­jen kans­sa teke­mi­sis­sä ole­van tuli­si ymmär­tää sopi­muk­sen syn­ty­me­ka­nis­mi. Mikä­li kysees­sä on las­ku, jon­ka mak­su­vel­vol­li­suut­ta ei ole aiem­man sopi­muk­sen perus­teel­la, on las­ku aihee­ton ja se tulee läh­tö­koh­tai­ses­ti rekla­moi­da. Jos kysees­sä on tar­jous, syn­tyy var­si­nai­nen sopi­mus, kun tar­jouk­seen on annet­tu hyväk­sy­vä yksi­se­lit­tei­nen vastaus.

On myös hyvä muis­taa oikeus­toi­mi­lain 33 §, jon­ka mukaan ”oikeus­toin­ta, jota muu­ten oli­si pidet­tä­vä päte­vä­nä, älköön saa­tet­ta­ko voi­maan, jos se on teh­ty sel­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa, että niis­tä tie­toi­sen oli­si kun­nian vas­tais­ta ja arvo­ton­ta vedo­ta oikeus­toi­meen ja sen johon oikeus­toi­mi oli koh­dis­tet­tu, täy­tyy olet­taa niis­tä tie­tä­neen”. Ereh­dyt­tä­mi­nen voi siis joh­taa sopi­muk­sen pätemättömyyteen.

Kan­nat­taa siis kiin­nit­tää eri­tyis­tä huo­mio­ta sii­hen, onko esi­mer­kik­si epä­mää­räi­nen osoi­te­tie­to­jen tar­kis­tus­kir­je tar­kal­leen ottaen tar­jous, jon­ka palaut­ta­mi­sel­la ja yhteys­tie­to­jen anta­mi­sel­la itse asias­sa sitou­du­taan kal­lii­seen ja pit­kä­kes­toi­seen pal­ve­luun, jos­ta ei ole yri­tyk­sel­le käy­tän­nös­sä hyötyä.

Toi­min­taoh­jei­ta hui­jaus­las­ku­jen ja epä­sel­vien tar­jous­ten varalle

• Kes­ki­tä han­kin­nat tie­tyil­le hen­ki­löil­le ja var­mis­ta menet­te­ly­ta­vat. Mie­ti, mitä pal­ve­lui­ta yri­tys oikeas­ti tarvitsee.
• Älä sitou­du puhe­li­mes­sa tilauk­siin. Vaa­di tilauk­sis­ta aina kir­jal­li­nen tar­jous, jos­sa on muka­na sopimusehdot.
• Tutus­tu ehtoi­hin huo­lel­li­ses­ti ja var­mis­ta, että ymmär­rät ehdot. Epä­sel­vis­sä tilan­teis­sa kysy lisätietoja/tarkennusta ja käy­tä asian­tun­ti­jaa. Las­kun tulee perus­tua aina sopimukseen.
• Ris­ti­rii­ta­ti­lan­teis­sa pyy­dä kir­jal­li­ses­ti mah­dol­li­nen nau­hoi­te käy­dyis­tä puhe­lin­kes­kus­te­luis­ta. Mikä­li et saa nau­hoi­tet­ta, ota yhteyt­tä tietosuojavaltuutettuun.
• Käy­tä tar­vit­taes­sa aikaa las­kun toden­pe­räi­syy­den var­mis­ta­mi­seen ja lähet­tä­jän taus­to­jen sel­vit­tä­mi­seen. Huo­maa, että luo­tet­ta­val­ta vai­kut­ta­va net­ti­si­vu ei ole vält­tä­mät­tä sitä, mil­tä se näyttää.
• Mikä­li las­kus­sa vii­ta­taan tilaukseen/sopimukseen, tulee tilauksen/sopimuksen olla teh­ty päte­väs­ti ja sopi­museh­to­jen olla käytettävissä.
• Rekla­moi välit­tö­mäs­ti ja todis­teel­li­ses­ti (kir­jal­li­ses­ti) las­kun lähet­tä­jäl­le las­kus­sa mai­nit­tuun osoit­tee­seen, että pal­ve­lua tai tuo­tet­ta ei ole tilat­tu. Näin ollen sopi­mus­ta ei ole syn­ty­nyt, min­kä vuok­si las­ku on aihee­ton, eikä sitä tul­la mak­sa­maan. Doku­men­toi käy­ty kirjeenvaihto.
• Älä soi­ta las­kus­sa mah­dol­li­ses­ti mai­nit­tuun asia­kas­pal­ve­lu­nu­me­roon, käy­tä sähköpostia.
• Jos saat las­kus­ta mak­su­ke­ho­tuk­sen, tee vas­taa­va ilmoi­tus myös sii­tä kir­jal­li­ses­ti ja ota ilmoi­tuk­ses­ta­si itsel­le­si kopio.
• Jos saat perin­tä­toi­mis­tol­ta perin­tä­kir­jeen, tee vas­taa­va ilmoi­tus myös sii­tä kir­jal­li­ses­ti perin­tä­toi­mis­tol­le. Ilmoi­ta, ettei sinul­la ole sopi­mus­suh­det­ta las­kut­ta­jan kans­sa ja että las­ku on aihee­ton. Lii­tä perin­tä­toi­mis­tol­le mene­vään kir­jee­seen myös jäl­jen­nök­set las­kut­ta­jal­le lähet­tä­mis­tä­si ilmoituksista.
• Jos saat perin­tä­kir­jeen, jos­sa uha­taan mak­su­häi­riö­mer­kin­näl­lä, voit tar­kis­taa Suo­men Asia­kas­tie­to Oy:stä, onko heil­lä yhteis­työ­so­pi­mus­ta kysei­sen perin­tä­toi­mis­ton kans­sa ja rekis­te­röi­kö se mak­su­häi­riö­tie­to­ja ilmoi­tuk­sen perusteella.
• Yhdis­tyk­sen tai sää­tiön kerä­tes­sä rahaa, huo­mioi, että yhdis­tyk­sel­lä tai sää­tiöl­lä pitää olla polii­sin myön­tä­mä rahankeräyslupa.
• Mikä­li sopi­mus on teh­ty elin­kei­non­har­joit­ta­jien välil­lä, tulee mak­sul­le saa­da vas­ti­ket­ta. Usein on osta­jan kan­nal­ta jär­ke­vää vaa­tia pal­ve­lua ensin ja mak­saa vas­ta sitten.

• Epä­sel­vis­sä tilan­teis­sa jäse­nen kan­nat­taa ottaa yhteyt­tä kaup­pa­ka­ma­rin lakimieheen.
• Tee tar­vit­taes­sa tut­kin­ta­pyyn­tö polii­sil­le. Usein saman lähet­tä­jän lähet­tä­miä epäi­lyt­tä­viä las­ku­ja on lähe­tet­ty polii­sil­le jo aiemmin.

Laki­mies Mika Lahtinen
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

 

Hyö­dyt irti vapaakauppasopimuksista

Vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­set ovat yksit­täis­ten val­tioi­den tai nii­den ryh­mit­ty­mien väli­siä sopi­muk­sia, jois­sa sovi­taan eri­lai­sis­ta kau­pan­käyn­tiä edis­tä­vis­tä toi­mis­ta ja estei­den pur­ka­mi­ses­ta. Täl­lai­sia ovat mm. tul­lien ja vien­ti­ra­joi­tus­ten pois­ta­mi­nen tai nii­den mer­kit­tä­vä las­ke­mi­nen, pal­ve­lu­kau­pan ja tul­li­me­net­te­ly­jen hel­pot­ta­mi­nen, mark­ki­noil­le­pää­syä kos­ke­vien sään­tö­jen yhden­mu­kais­ta­mi­nen tai pois­ta­mi­nen, inves­toin­tien edis­tä­mi­nen ja eri­mie­li­syyk­sien sopi­mi­nen. Vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sia on sol­mit­tu ympä­ri maa­il­man, ja ne poik­kea­vat toi­sis­taan kattavuudeltaan.

EU:n vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­set

EU on maa­il­man kaup­pa­po­li­tii­kas­sa mer­kit­tä­vä teki­jä, ja sen int­res­sit ovat maa­il­man­laa­jui­set. Kaup­pa­po­li­tiik­kaa teh­dään kah­del­la tasol­la, kun kah­den­vä­lis­ten ja alu­eel­lis­ten vapaa­kaup­pa­so­pi­mus­ten lisäk­si maa­il­man kaup­pa­jär­jes­tö WTO:ssa kehi­te­tään monen­vä­lis­tä jär­jes­tel­mää. WTO-neu­vot­te­lut ovat kui­ten­kin pit­kit­ty­neet, ja alu­eel­lis­ten ja kah­den­vä­lis­ten sopi­mus­ten mer­ki­tys on kas­va­nut. EU:lla on yksin­omai­nen toi­mi­val­ta kaup­pa­po­li­tii­kas­sa, eli jäsen­maat eivät voi sää­tää kan­sal­li­sia kaup­pa­po­liit­ti­sia nor­me­ja eivät­kä teh­dä sopi­muk­sia kes­ke­nään tai EU:n ulko­puo­lis­ten mai­den kanssa.

EU:lla on kah­den­vä­li­siä vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sia noin kuu­den­kym­me­nen maan kans­sa, ja neu­vot­te­lut ovat käyn­nis­sä usean muun maan tai alu­een kans­sa, kuten Merco­sur, Indo­ne­sia ja inves­toin­ti­so­pi­mus­ten osal­ta Kii­na. Tavoit­tee­na on, että Japa­nin kans­sa poliit­ti­sel­la tasol­la pää­tet­ty sopi­mus saa­tai­siin voi­maan vii­meis­tään 2019. Neu­vot­te­lut Austra­lian ja Uuden-See­lan­nin kans­sa on tar­koi­tus aloit­taa pian.  EU:n kaup­pa­po­li­tii­kas­ta,  sopi­muk­sis­ta ja neu­vot­te­luis­ta Suo­men kan­nal­ta löy­tyy lisä­tie­toa ulko­mi­nis­te­riön sivuil­ta http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=49306&contentlan=1&culture=fi-FI Ks. lisää EU:n vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sis­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä jul­ki­sis­ta kuu­le­mi­sis­ta sivuil­ta http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/negotiations-and-agreements/

http://www.consilium.europa.eu/en/policies/trade-policy/trade-agreements/ ja http://trade.ec.europa.eu/consultations/

Ensim­mäi­sen ns. uuden suku­pol­ven vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sen EU sol­mi Ete­lä-Korean kans­sa. Sopi­mus­ta on sovel­let­tu väliai­kai­ses­ti hei­nä­kuus­ta 2011 alkaen, ja se on vil­kas­tut­ta­nut huo­mat­ta­vas­ti Suo­men ja Ete­lä-Korean välis­tä kauppaa.

EU:n ja Kana­dan välis­tä vapaa­kaup­pa­so­pi­mus­ta (CETA, Compre­hen­si­ve Eco­no­mic and Tra­de Agree­ment) on sovel­let­tu syys­kuus­ta 2017 läh­tien. Se pois­taa osin por­tait­tain tul­lit kai­kil­ta teol­li­suus­tuot­teil­ta, joi­den alku­pe­rä on Kana­da tai EU-jäsen­maa. EU ja Kana­da ovat myös sopi­neet hyväk­sy­vän­sä tois­ten­sa anta­mat niin kut­su­tut vaa­ti­mus­ten­mu­kai­suus­to­dis­tuk­set useil­le tuot­teil­le, kuten säh­kö- ja elekt­ro­niik­ka­lait­teil­le, mikä vähen­tää tuot­teil­le teh­tä­vien tes­tien määrä.

Edel­ly­tyk­set tul­lie­tuuk­sien saamiselle

EU:n vapaa­kaup­pa­so­pi­mus­ten mukai­sia tul­lie­tu­ja saa­dak­seen yri­tyk­sen vien­ti­tuot­teen on sisäl­lyt­tä­vä kaup­pa­so­pi­muk­seen ko. maan kans­sa. EU:n mark­ki­noil­le­pää­sy­tie­to­kan­nas­ta (Mar­ket Access Data­ba­se) http://madb.europa.eu/madb/indexPubli.htm voi tuot­teen tul­li­ni­mik­keel­lä tar­kis­taa, kuu­luu­ko tuo­te vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sen pii­riin ja mikä sen tul­li­ta­so on. Apua tul­li­ni­mik­keen sel­vit­tä­mi­seen voi saa­da Tul­lin net­ti­si­vuil­ta tai Tul­li­neu­von­nas­ta http://tulli.fi/yritysasiakkaat/vienti/nimikkeen-ilmoittaminen tai TARIC-tie­to­kan­nas­ta https://ec.europa.eu/taxation_customs/business/calculation-customs-duties/what-is-common-customs-tariff/taric_en

Edel­ly­tyk­se­nä on myös, että tuo­te on joko koko­naan tuo­tet­tu tai ”riit­tä­vis­sä mää­rin val­mis­tet­tu” EU:ssa tai sopi­mus­kump­pa­ni­maas­sa. Ns. kumu­laa­tion perus­teel­la myös eräil­le mui­den mai­den tuot­teil­le voi­daan myön­tää vas­taa­va tul­lie­tuus­koh­te­lu. EU:n kaup­pa­so­pi­mus­ten luet­te­lois­ta löy­tyy riit­tä­väs­tä val­mis­tusas­tees­ta yksi­tyis­koh­tai­set sään­nöt.  EU:ssa kuin ollaan, niin EU:n alu­eel­ta Suo­meen tuo­dut raa­ka-aineet rin­nas­te­taan siis suo­ma­lai­siin raa­ka-ainei­siin, eli molem­mat las­ke­taan EU-alkuperäisiksi.

Tuot­teen alku­pe­rä pitää pys­tyä todis­ta­maan. Yleen­sä jos tuot­teen arvo on enin­tään 6000 euroa, voi vie­jä itse täy­den­tää kaup­pa­las­kua lausek­keel­la, jos­sa ilmoi­te­taan tuot­teen ole­van peräi­sin Suomesta/EU:sta. Jos toi­mi­tus on yli 6000 euron arvoi­nen, voi Tul­lia pyy­tää vah­vis­ta­maan EUR.1.-tavaratodistuksen tuot­teen alku­pe­räs­tä (pait­si Ete­lä-Korean vien­nis­sä). Tyh­jiä EUR.1‑tavaratodistuslomakkeita myy Gra­no Oy:n verk­ko­kaup­pa KopiS­to­re (www.kopistore.fi, Tul­lin lomak­keet), ja todis­tuk­sen voi lähet­tää mihin tahan­sa Tul­lin toi­mi­paik­kaan vah­vis­tet­ta­vak­si. Jos vien­ti on tois­tu­vaa, voi hakeu­tua val­tuu­te­tuk­si vie­jäk­si, jol­loin vie­jä voi itse laa­tia mää­rä­muo­toi­sen alku­pe­räil­moi­tuk­sen (kaup­pa­las­kuil­moi­tus) tuot­teen etuus­koh­te­luun oikeut­ta­vas­ta alkuperästä.

Edel­ly­tyk­se­nä etuus­koh­te­lun saa­mi­sel­le on tuot­teen vie­mi­nen suo­raan EU:sta sopi­mus­kump­pa­ni­maa­han siten, että tuo­te pysyy tul­li­val­von­nas­sa kul­je­tuk­sen ja mah­dol­li­sen väli­va­ras­toin­nin aikana.

Lisä­tie­toa vien­nin etuus­koh­te­lus­ta löy­tyy Tul­lin sivuil­ta http://tulli.fi/yritysasiakkaat/vienti/viennin-etuuskohtelut

Mai­ja Kärkäs
pääl­lik­kö, Enterpri­se Euro­pe Network

Loma­kausi on alkanut

Loma­kausi on meneil­lään, joten työ­nan­ta­jien on pai­kal­laan palaut­taa mie­liin vuo­si­lo­ma­lain vii­den­nen luvun sään­nök­set kos­kien loman anta­mis­ta ja sen siir­tä­mis­tä työ­ky­vyt­tö­myy­den vuoksi.

Vuo­si­lo­man ansain­ta ja antaminen

Vuo­si­lo­ma­lain perus­teel­la työn­te­ki­jä ansait­see loman­mää­räy­ty­mis­vuo­den 1.4.–31.3. aika­na enin­tään 30 päi­vää vuo­si­lo­maa ja sii­tä 24 ensim­mäis­tä päi­vää on kesä­lo­maa ja loput tal­vi­lo­maa. Työ­eh­to­so­pi­muk­sen tai muun sopi­muk­sen perus­teel­la lomaa voi ker­tyä myös tätä enem­män. Kesä­lo­ma anne­taan loma­kau­del­la 2.5.–30.9. ja tal­vi­lo­ma sen ulko­puo­lel­la ennen seu­raa­van loma­kau­den alka­mis­ta. Vuo­si­lo­ma anne­taan työ­nan­ta­jan mää­rää­mä­nä ajan­koh­ta­na, ellei­vät työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä sovi loman ajan­koh­das­ta vuo­si­lo­ma­lain rajois­sa. Työ­nan­ta­jan mää­rä­tes­sä loman ajan­koh­dan, sii­tä on ilmoi­tet­ta­va työn­te­ki­jäl­le vii­meis­tään kuu­kaut­ta ennen loman alka­mis­ta. Jos kuu­kau­den ilmoi­tusa­jan käyt­tä­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta, loman ajan­koh­ta voi­daan poik­keuk­sel­li­ses­ti ilmoit­taa myö­hem­min, kui­ten­kin vii­meis­tään kah­ta viik­koa ennen loman alkamista.

Ennen kuin työ­nan­ta­ja mää­rää loman ajan­koh­dan, työn­te­ki­jäl­le on varat­ta­va tilai­suus esit­tää asias­sa oma mie­li­pi­teen­sä. Työn­te­ki­jät voi­vat esi­mer­kik­si mer­ki­tä toi­veen­sa loman ajan­koh­dis­ta alus­ta­vaan loma­lis­taan ja työ­nan­ta­jan on mah­dol­li­suuk­sien mukaan otet­ta­va työn­te­ki­jöi­den toi­veet huo­mioon. Työ­nan­ta­jan on myös nou­da­tet­ta­va tas­a­puo­li­suut­ta lomien anta­mi­ses­sa. Esi­mer­kik­si tie­tyl­le työn­te­ki­jäl­le ei voi­da antaa etusi­jaa lomail­la tiet­tyyn aikaan joka vuo­si, jos muut­kin haluai­si­vat täl­löin pitää lomaa, vaan suo­si­tut loma-ajan­koh­dat voi­daan myön­tää työn­te­ki­jöil­le vuorovuosina.

Ilman työn­te­ki­jän suos­tu­mus­ta työ­nan­ta­ja ei saa mää­rä­tä vuo­si­lo­maa työn­te­ki­jän äitiys- eikä isyys­va­paan ajak­si. Jos vuo­si­lo­maa ei voi­da äitiys- tai isyys­va­paan vuok­si antaa vuo­si­lo­ma­lais­sa sää­de­tyis­sä aika­ra­jois­sa, loma saa­daan antaa vie­lä kuu­den kuu­kau­den kulues­sa vapaan päät­ty­mi­ses­tä. Mui­den vapai­den osal­ta lais­sa ei ole rajoi­tuk­sia ja vuo­si­lo­ma tuli­si­kin antaa myös vapail­la ole­vil­le työntekijöille.

Vuo­si­lo­man jaka­mi­ses­ta ja ajan­koh­das­ta sopiminen

Läh­tö­koh­ta on, että loma anne­taan yhden­jak­soi­se­na. Työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä saa­vat kui­ten­kin sopia 12 arki­päi­vää ylit­tä­vän loman osan pitä­mi­ses­tä yhdes­sä tai useam­mas­sa jak­sos­sa. Sopi­mal­la myös loma­kau­des­ta voi­daan poi­ke­ta. Työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä saa­vat nimit­täin sopia vuo­si­lo­man sijoit­ta­mi­ses­ta ajan­jak­sol­le, joka alkaa sen kalen­te­ri­vuo­den alus­ta, jol­le loma­kausi sijoit­tuu ja päät­tyy seu­raa­va­na vuon­na ennen loma­kau­den alkua. Eli sopi­mal­la 1.4.2017–31.3.2018 ansait­tu vuo­si­lo­ma voi­daan pitää 1.1.2018–30.4.2019 väli­se­nä aika­na. 12 arki­päi­vää ylit­tä­vä osa lomas­ta voi­daan pitää vie­lä 30.9.2019 men­nes­sä, ellei ole sovit­tu loman sääs­tä­mi­ses­tä säästövapaisiin.

Enin­tään kol­men päi­vän vuo­si­lo­maa tai sen osaa ei saa ilman työn­te­ki­jän suos­tu­mus­ta antaa niin, että loma­päi­vä sat­tui­si työn­te­ki­jän vapaa­päi­väl­le. Jos työn­te­ki­jä itse halu­aa pitää vuo­si­lo­maa osis­sa, työ­nan­ta­ja voi edel­lyt­tää, että yhteen­sä kuu­teen vuo­si­lo­ma­päi­vään sisäl­tyy yksi lau­an­tai. Mitään ”lau­an­tai­sään­töä” vuo­si­lo­ma­lais­sa ei kui­ten­kaan ole. Loma­päi­vien on olta­va tie­dos­sa etu­kä­teen eli jos halu­taan, että lau­an­tai kulut­taa vuo­si­lo­maa, vuo­si­lo­ma tulee olla myös mer­kit­ty­nä lau­an­tail­le. Työ­neu­vos­ton lausun­non (TN 1472–17) mukaan työ­nan­ta­jal­la tuli­si olla kir­jal­li­nen suos­tu­mus työn­te­ki­jäl­tä enin­tään kol­men vuo­si­lo­ma­päi­vän sijoit­ta­mi­ses­ta lau­an­tain yhtey­teen. Esi­mer­kik­si työ­nan­ta­jan int­ra­ne­tis­sä ole­vaa ohjeis­tus­ta lau­an­tai­sään­nös­tä ei voi­da pitää riit­tä­vä­nä, vaan tar­vi­taan työn­te­ki­jän nimen­omai­nen suostumus.

Jos työn­te­ki­jän työ­suh­de päät­tyy ennen kuin hänel­lä on ollut oikeus pitää vuo­si­lo­maa, työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä saa­vat sopia, että työn­te­ki­jä pitää työ­suh­teen päät­ty­mi­seen men­nes­sä ansait­ta­van vuo­si­lo­man ennen työ­suh­teen päättymistä.

Työ­ky­vyt­tö­myys vuo­si­lo­man alkaes­sa ja aikana

Työn­te­ki­jäl­lä on oikeus vuo­si­lo­man siir­toon sil­loin, kun hän on vuo­si­lo­man­sa tai sen osan alkaes­sa tai aika­na syn­ny­tyk­sen, sai­rau­den tai tapa­tur­man vuok­si työ­ky­vy­tön. Vuo­si­lo­man saa siir­tää myös sil­loin, jos tie­de­tään, että työn­te­ki­jä jou­tuu loman­sa aika­na sel­lai­seen sai­raan­hoi­toon tai muu­hun sii­hen rin­nas­tet­ta­vaan hoi­toon, jon­ka aika­na hän on työ­ky­vy­tön. Kun työn­te­ki­jä sai­ras­tuu ennen loman alka­mis­ta, hänel­lä on oikeus siir­tää kaik­ki ne loma­päi­vät, jot­ka sijoit­tu­vat sai­raus­jak­sol­le. Jos työn­te­ki­jä sai­ras­tuu loman aika­na, hänel­lä on pyyn­nös­tään oikeus saa­da siir­re­tyk­si vuo­si­lo­maan sisäl­ty­vät kuusi loma­päi­vää ylit­tä­vät työ­ky­vyt­tö­myys­päi­vät. Nämä niin sano­tut oma­vas­tuu­päi­vät eivät saa vähen­tää työn­te­ki­jän oikeut­ta nel­jän vii­kon vuo­si­lo­maan eli käy­tän­nös­sä sään­nös­tä sovel­le­taan vain sil­loin, kun lomaa on ansait­tu yli 24 päi­vää. Oma­vas­tuu­päi­vät voi­vat kulua myös yksit­täi­si­nä päi­vi­nä ja nii­tä voi ker­tyä sekä kesä- että tal­vi­lo­mal­ta. Työn­te­ki­jän olles­sa työ­ky­vy­tön ensin vii­den loma­päi­vän ajan kesä­lo­mal­laan ja sit­ten yhden loma­päi­vän ajan tal­vi­lo­mal­laan, kuluu yhteen­sä kuusi oma­vas­tuu­päi­vää ja mikä­li työ­ky­vyt­tö­myys tal­vi­lo­man aika­na edel­leen jat­kuu, voi työn­te­ki­jä siir­tää oma­vas­tuu­ajan yli mene­vät lomapäivät.

Siir­to-oikeus kos­kee laki­sää­teis­tä vuo­si­lo­maa, myös sääs­tö­va­paa­ta. Se ei kos­ke 30 päi­vää pidem­pää esi­mer­kik­si työ­eh­to­so­pi­muk­seen perus­tu­vaa vuo­si­lo­maa. Läh­tö­koh­ta on, että loma­ra­ha­va­paat eivät siir­ry työ­ky­vyt­tö­myy­den vuok­si, ellei niin ole erik­seen sovit­tu. Tämä on syy­tä tar­kis­taa työ­eh­to­so­pi­muk­ses­ta. Työ­nan­ta­jan tuli­si tie­tää min­kä tyyp­pi­nen loma tai pois­sao­lo on kul­loin­kin menos­sa, jot­ta työ­ky­vyt­tö­myys­ti­lan­tees­sa voi­daan tar­kis­taa, onko siir­to-oikeut­ta vai ei.

Oikeus saa­da vuo­si­lo­ma siir­re­tyk­si edel­lyt­tää työn­te­ki­jän nimen­omais­ta pyyn­töä eli työ­nan­ta­jan ei tar­vit­se ottaa työn­te­ki­jän työ­ky­vyt­tö­myyt­tä oma-aloit­tei­ses­ti huo­mioon. Ilmoi­tus työ­ky­vyt­tö­myy­des­tä ja pyyn­tö vuo­si­lo­man siir­tä­mi­ses­tä on teh­tä­vä ilman aihee­ton­ta vii­vy­tys­tä eli heti, kun se on mah­dol­lis­ta. Mikä­li työn­te­ki­jä ei ilmoi­ta työ­ky­vyt­tö­myy­des­tään heti kun se on mah­dol­lis­ta tai vii­vyt­te­lee tahal­laan ilmoi­tuk­sen teke­mi­ses­sä, voi­ta­neen läh­teä sii­tä, että vuo­si­lo­maa siir­re­tään vas­ta pyyn­nön esit­tä­mi­ses­tä alkaen. Työn­te­ki­jän on työ­nan­ta­jan pyyn­nös­tä esi­tet­tä­vä luo­tet­ta­va sel­vi­tys työkyvyttömyydestään.

Työ­nan­ta­ja voi läh­tö­koh­tai­ses­ti edel­lyt­tää lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen toi­mit­ta­mis­ta jo ensim­mäi­ses­tä vuo­si­lo­man ajal­le osu­vas­ta sai­raus­päi­väs­tä, vaik­ka nor­maa­lis­ti oli­si sal­lit­tu muu­ta­man päi­vän pois­sao­lo omal­la ilmoi­tuk­sel­la. Työn­te­ki­jän tulee hank­kia lää­kä­rin­to­dis­tus myös hänen sai­ras­tues­saan ulko­maan loma­mat­kal­la ja läh­tö­koh­tai­ses­ti myös ulko­mail­ta saa­tu lää­kä­rin­to­dis­tus on hyväk­syt­tä­vä, mikä­li sii­nä on tar­vit­ta­vat tie­dot eli muun muas­sa ICD-koo­di tai diagnoosi.

Loman siir­ryt­tyä työn­te­ki­jä on sai­raus­lo­mal­la ja siir­ret­ty­jen loma­päi­vien palk­ka muu­te­taan sai­rausa­jan pal­kak­si. Työ­nan­ta­ja mää­rää siir­re­tyn vuo­si­lo­man ajan­koh­dan, ilmoi­tusai­ka on täl­löin kak­si viik­koa. Vuo­si­lo­ma ei siis jat­ku auto­maat­ti­ses­ti sai­rau­den jäl­keen. Siir­ret­ty kesä­lo­ma on annet­ta­va loma­kau­den lop­puun men­nes­sä (30.9.) ja tal­vi­lo­ma ennen seu­raa­van loma­kau­den alkua (2.5.). Jos tämä ei ole mah­dol­lis­ta, siir­ret­ty kesä­lo­ma voi­daan antaa saman kalen­te­ri­vuo­den aika­na ja tal­vi­lo­ma seu­raa­van kalen­te­ri­vuo­den lop­puun men­nes­sä. Jos työ­ky­vyt­tö­myys edel­leen jat­kuu niin, ettei lomaa voi­da antaa, se kor­va­taan poik­keuk­sel­li­ses­ti lomakorvauksella.

Laki­mies Reet­ta Riihimäki
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

 

Toi­sen tava­ra­mer­kin käyt­tä­mi­ses­tä markkinoinnissa

 Läh­tö­koh­tai­ses­ti toi­sen tava­ra­mer­kin käyt­tö on kiellettyä

Tava­ra­merk­ki on tun­nus­merk­ki, joka erot­taa yri­tyk­sen val­mis­ta­mat tava­rat ja tuot­ta­mat pal­ve­lut mui­den yri­tys­ten vas­taa­vis­ta. Tava­ra­merk­ki toi­mii siis erot­tau­tu­mis­vä­li­nee­nä mark­ki­noil­la. Tava­ra­merk­ki antaa hal­ti­jal­leen oikeu­den kiel­tää mui­ta käyt­tä­mäs­tä samaa tai sekoi­tet­ta­vis­sa ole­vaa merk­kiä saman­kal­tais­ten tava­roi­den tai pal­ve­lui­den myyn­nis­sä ja markkinoinnissa.

Tie­tyis­sä tilan­teis­sa toi­sen tava­ra­merk­kiä saa käyttää

Tie­tyis­sä tilan­teis­sa toi­sen tava­ra­mer­kin käyt­tö mark­ki­noin­nis­sa voi kui­ten­kin olla sal­lit­tua. Sel­kein­tä on tie­tys­ti kysyä lupa tava­ra­mer­kin omis­ta­jal­ta sen käyt­töön. Mut­ta ilman lupaa­kin toi­sen tava­ra­merk­kiä voi käyt­tää seu­raa­vis­sa tapauksissa:

Jos oma nimi, osoi­te tai yri­tyk­sen toi­mi­ni­mi muis­tut­taa toi­sen tava­ra­merk­kiä, saa sitä kui­ten­kin käyt­tää yksi­löi­mään po. yri­tys­tä. Oman yri­tyk­sen tuot­tei­den mark­ki­noin­tiin ei toi­sen tava­ra­merk­kiä saa täs­sä­kään tilan­tees­sa käyttää.

Toi­sek­si, yri­tyk­sel­lä on myös oikeus kuvail­la tuot­tei­taan vapaas­ti toi­sen yri­tyk­sen tava­ra­merk­kioi­keu­des­ta huo­li­mat­ta. Täl­löin mark­ki­noin­nis­sa ker­ro­taan yri­tyk­sen tuot­tei­den omi­nais­piir­teis­tä. Hyvin yksin­ker­tai­se­na esi­merk­ki­nä voi­si tode­ta että ”KONE”-tavaramerkinhaltijalla ei ole mah­dol­li­suut­ta puut­tua tun­nuk­sen käyt­töön, kun toi­nen yri­tys ker­too mark­ki­noin­nis­sa myy­vän­sä koneita.

Saa­ko toi­sen logo­ja käyt­tää kotisivuilla?

Kol­mas tapaus, jos­sa toi­sen tava­ra­mer­kin käyt­tö on sal­lit­tua, liit­tyy tava­ran tai pal­ve­lun käyt­tö­tar­koi­tuk­sen osoit­ta­mi­seen. Yri­tys siis ker­too mark­ki­noin­nis­sa tuot­teen­sa tai myy­män­sä pal­ve­lun omi­nai­suuk­sis­ta. Täl­lai­nen tar­ve voi olla esi­mer­kik­si, jos yri­tys val­mis­taa varao­saa tai lisä­tar­vi­ket­ta joka sopii tie­tyn merk­ki­seen (tava­ra­mer­kil­lä suo­jat­tuun) tuot­tee­seen. Konei­den tai kul­ku­neu­vo­jen huol­to­liik­keel­lä on myös usein tar­ve ker­toa min­kä merk­ki­siä tuot­tei­ta se huol­taa. Täs­sä­kin tapauk­ses­sa edel­ly­tyk­se­nä on, että tava­ra­merk­kiin viit­taa­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä. Oikeus­käy­tän­nös­sä on kat­sot­tu, että usein toi­sen tava­ra­merk­kien (logo­jen) esit­tä­mi­nen ei ole tar­peen, vaan saman asian voi­si teh­dä myös sanal­li­ses­ti markkinoinnissa.

Nel­jäs tapaus jos­sa toi­sen tava­ra­merk­kiä voi­daan käyt­tää liit­tyy ns. tava­ra­merk­kioi­keu­den sam­mu­mi­seen EU:ssa. Sil­lä tar­koi­te­taan sitä, yksi­noi­keus tava­ra­mer­kin käyt­töön lak­kaa, kun tava­ra­mer­kin hal­ti­ja on las­ke­nut sen ensim­mäis­tä ker­taa liik­keel­le. Jäl­leen­myy­jäl­lä on oikeus käyt­tää myy­mien­sä tuot­tei­den tava­ra­merk­ke­jä mark­ki­noin­nis­saan sel­lais­ten tuot­tei­den osal­ta, jot­ka tava­ra­mer­kin hal­ti­ja on las­ke­nut liik­keel­le (itse tai sen suos­tu­muk­sel­la) EU:ssa. Yksi­noi­keu­den sam­mu­mi­nen ei ole kui­ten­kaan rajoi­tuk­se­ton­ta, sil­lä sään­töä ei lain mukaan sovel­le­ta, jos tava­ra­mer­kin hal­ti­jal­la on perus­tel­tua aihet­ta vas­tus­taa tava­roi­den las­ke­mis­ta uudel­leen liik­kee­seen, eri­tyi­ses­ti mil­loin tava­roi­hin on teh­ty muu­tok­sia tai nii­tä on huo­non­net­tu sen jäl­keen, kun ne on las­ket­tu liikkeeseen.

Varo toi­sen tava­ra­mer­kin käyt­töä googlen hakusanana

Myös toi­sen tava­ra­mer­kin käyt­tö esim. Googlen hakusa­na­na voi olla kiel­let­tyä. Euroo­pan unio­nin tuo­miois­tui­men pää­tök­sen mukaan tava­ra­mer­kin­hal­ti­jal­la on oikeus kiel­tää tava­ra­merk­kin­sä käyt­tö hakusa­na­na eri­tyi­ses­ti sil­loin kun on vara­na, että inter­ne­tin käyt­tä­jät tul­kit­se­vat mai­nos­tet­ta­vat tuot­teet tai pal­ve­lut vir­heel­li­ses­ti tava­ra­mer­kin hal­ti­jal­ta peräi­sin ole­vik­si. Eli mark­ki­noin­nis­ta tuli­si sel­keäs­ti ilme­tä kuka on myyjä.

Lopuk­si toi­sen tava­ra­merk­kiä voi käyt­tää myös ver­tai­le­vas­sa mai­non­nas­sa. Ver­tai­le­va mai­non­ta ei saa kui­ten­kaan olla har­haan­joh­ta­vaa tai kil­pai­li­jaa hal­ven­ta­vaa. Kiel­let­tyä on esi­mer­kik­si väit­tää kil­pai­li­jan tuo­tet­ta huo­nok­si. Niin täs­sä­kin käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­sa kuin kai­kis­sa edel­lä selos­te­tuis­sa tapauk­sis­sa toi­sen tava­ra­merk­kiä on käy­tet­tä­vä hyvän lii­ke­ta­van mukaisesti.

Joh­ta­ja Mar­ko Silen
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari