eJä­sen­kir­je 9.11.18 asiantuntija-artikkelit

eJä­sen­kir­jeen 9.11.2018 asiantuntija-artikkelit

Työn­te­ki­jän lää­kä­ri­käyn­nit – ovat­ko työ­ai­kaa, mak­se­taan­ko palkkaa?

Työn­te­ki­jän lää­kä­ri­käyn­nit aiheut­ta­vat aika-ajoin pään­vai­vaa työ­nan­ta­jil­le. Saa­ko lää­kä­ria­jan vara­ta työ­ajal­le, mak­se­taan­ko sil­tä ajal­ta palk­kaa ja niin edel­leen. Epä­sel­vyy­det joh­tu­vat osin sii­tä, että on ole­mas­sa monen­lai­sia lää­kä­ri­käyn­te­jä ja monen­kir­ja­via käy­tän­tö­jä työ­pai­koil­la. Lää­kä­ri­käyn­nit voi­vat olla laki­sää­tei­siä, työ­eh­to­so­pi­muk­sen edel­lyt­tä­miä, työ­nan­ta­jan mää­rää­miä ja työn­te­ki­jän itse itsel­leen varaa­mia. Jot­ta sekaan­nuk­sil­ta väl­tyt­täi­siin ja tas­a­puo­li­nen koh­te­lu toteu­tui­si, työ­nan­ta­jan on suo­si­tel­ta­vaa ohjeis­taa menet­te­ly­ta­vat lää­kä­ri­käyn­tien osal­ta. Ennen kuin voi­daan ohjeis­taa, on tie­det­tä­vä, miten.

Työn­te­ki­jän sel­vi­tys- ja ilmoittamisvelvollisuus

Pää­sään­töi­ses­ti työ­nan­ta­ja voi ohjeis­taa, että työn­te­ki­jän tulee vara­ta lää­kä­rin vas­taan­ot­toai­ka työ­ajan ulko­puo­lel­le tai vapaa­päi­väl­le. Taval­li­ses­ti työn­te­ki­jä voi vara­ta työ­ajal­le osu­van vas­taan­ot­toa­jan vain, jos se ei ole koh­tuul­li­sen ajan (noin vii­kon) kulues­sa saa­ta­vis­sa työ­ajan ulko­puo­lel­la. Työn­te­ki­jän voi­daan edel­lyt­tää esit­tä­vän sel­vi­tyk­sen sii­tä, ettei hän ole voi­nut saa­da vas­taan­ot­toai­kaa työ­ajan ulko­puo­lel­le. Lisäk­si sel­vi­tys voi­daan edel­lyt­tää sii­tä, kuin­ka kau­an lää­kä­rin­tar­kas­tus koh­tuul­li­si­ne mat­ka- ja odo­tusai­koi­neen kesti.

Työn­te­ki­jän on luon­nol­li­ses­ti ilmoi­tet­ta­va lää­kä­riin menos­taan etu­kä­teen työ­nan­ta­jal­le tämän ohjei­den mukaisesti.

Lää­kä­rin­tar­kas­tus on jär­jes­tet­tä­vä työ­ajan tar­pee­ton­ta mene­tys­tä vält­täen. Tar­koi­tus on, että työn­te­ki­jä käyt­tää ensi sijas­sa työ­ter­veys­lää­kä­rin pal­ve­lui­ta tai oman paik­ka­kun­tan­sa lääkäripalveluja.

Läh­tö­koh­tai­ses­ti lää­kä­ri­käyn­ti on työn­te­ki­jän omaa aikaa – ei siis työ­ai­kaa, kos­ka työn­te­ki­jä ei ole työ­nan­ta­jan käy­tet­tä­vis­sä lää­kä­ri­käyn­nin aika­na, eikä yleen­sä edes työ­pai­kal­la. Mer­ki­tys­tä ei ole sil­lä, onko kyse laki­sää­tei­ses­tä vai muus­ta tar­kas­tuk­ses­ta. Työ­neu­vos­to on lausun­nos­saan 1201―87 kat­so­nut, ettei pakol­li­seen kuu­lon­tut­ki­muk­seen kulu­nut­ta aikaa ollut luet­ta­va työ­ai­kaan. Kuu­lon­tut­ki­mus teh­tiin työ­nan­ta­jan ter­veys­a­se­mal­la työn­te­ki­jän työ­tun­ti­jär­jes­tel­män mukai­se­na sään­nöl­li­se­nä työaikana.

Myös­kään palk­kaa ei mak­se­ta pois­sao­lon ajal­ta kuin poik­keuk­sel­li­sis­sa tilan­teis­sa. Pää­sään­töi­ses­ti laki­sää­teis­ten ja työ­nan­ta­jan mää­rää­mien lää­kä­rin­tar­kas­tus­ten ajal­ta pal­kan­mak­su­vel­vol­li­suus on ja mui­den osal­ta ei, jol­lei työ­eh­to­so­pi­mus muu­ta mää­rää tai työ­pai­kal­la ole muu­ta sovittu.

Laki­sää­tei­set lääkärintarkastukset

Laki­sää­tei­set, työ­suh­teen alus­sa ja mää­rä­ajoin teh­tä­vät ter­veys­tar­kas­tuk­set perus­tu­vat taval­li­ses­ti eri­lai­siin altis­tei­hin kuten melu, eräät kemi­kaa­lit ja yötyö, jois­ta on todet­tu ole­van eri­tyis­tä hait­taa ter­vey­del­le. Laki­sää­teis­ten ter­veys­tar­kas­tus­ten tar­ve ja koh­de­ryh­mä perus­tu­vat työ­paik­ka­sel­vi­tyk­sen tulok­siin ja joh­to­pää­tök­siin. Täs­sä tar­koi­tet­tu­ja laki­sää­tei­siä lää­kä­rin­tar­kas­tuk­sia eivät ole yri­tyk­sen vapaa­eh­toi­seen työ­ter­veys­huol­toon kuu­lu­vat työ­hön­tu­lo­tar­kas­tuk­set tai määräaikaistarkastukset.

1. Nuo­ret työntekijät

Pakol­li­nen lää­kä­rin­tar­kas­tus voi perus­tua lakiin nuo­ris­ta työn­te­ki­jöis­tä, jon­ka mukaan (muis­sa kuin kevyis­sä toi­mis­to­töis­sä) ennen työ­suh­teen alka­mis­ta tai kuu­kau­den kulues­sa sen alka­mi­ses­ta on alle 18-vuo­ti­aal­le nuo­rel­le työn­te­ki­jäl­le toi­mi­tet­ta­va ter­veys­tar­kas­tus työ­nan­ta­jan kus­tan­nuk­sel­la. Niin ikään pakol­li­ses­ta lää­kä­rin­tar­kas­tuk­ses­ta mää­rä­tään sätei­ly­lais­sa ja tartuntatautilaissa.

2. Ras­kau­teen liit­ty­vät lääkärintarkastukset

Työ­so­pi­mus­lain mukaan työ­nan­ta­jan on kor­vat­ta­va ras­kaa­na ole­val­le työn­te­ki­jäl­le syn­ny­tys­tä edel­tä­vis­tä lää­ke­tie­teel­li­sis­tä tut­ki­muk­sis­ta aiheu­tu­va ansion­me­ne­tys. Edel­ly­tyk­se­nä on, että työn­te­ki­jä ei ole saa­nut vas­taan­ot­toai­kaa työ­ajan ulkopuolella.

Työn­te­ki­jän on pyyn­nös­tä esi­tet­tä­vä työ­nan­ta­jal­le sel­vi­tys tut­ki­muk­sen liit­ty­mi­ses­tä ras­kau­teen sekä sen suo­rit­ta­mi­sen vält­tä­mät­tö­myy­des­tä työaikana.

Lää­ke­tie­teel­li­sel­lä tut­ki­muk­sel­la tar­koi­te­taan sekä lää­kä­rin että muun ter­vey­den­hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan suo­rit­ta­maa tut­ki­mus­ta taik­ka täl­lai­seen tut­ki­muk­seen perus­tu­van labo­ra­to­rio- tai muun vas­taa­van kokeen suo­rit­ta­mis­ta, joka perus­tuu lää­ke­tie­teel­li­seen sel­vi­tys­tar­pee­seen ras­kaa­na ole­van työn­te­ki­jän taik­ka sikiön ter­vey­den­ti­las­ta. Niin ikään äitiys­neu­vo­las­sa suo­ri­tet­ta­via tut­ki­muk­sia voi­daan nii­den luon­ne ja tar­koi­tus huo­mioon ottaen pitää sel­lai­si­na ras­kaa­na ole­viin työn­te­ki­jöi­hin koh­dis­tu­vi­na lää­ke­tie­teel­li­si­nä tut­ki­muk­si­na, joi­den osal­ta ansion­me­ne­tys on korvattava.

3. Kun­nan jär­jes­tä­mät jouk­ko­ro­ko­tuk­set ja seulontatutkimukset

Tar­tun­ta­tau­ti­lain mukaan kun­nan on jär­jes­tet­tä­vä roko­tuk­sia ja ter­veys­tar­kas­tuk­sia tar­tun­ta­tau­tien ehkäi­se­mi­sek­si. Kun­nan tulee niin ikään jär­jes­tää asuk­kail­leen seu­lon­ta­tut­ki­muk­sia, joi­ta ovat mm. mam­mo­gra­fia­seu­lon­ta ja papakoe.

Roko­tuk­set ja seu­lon­nat jär­jes­te­tään yleen­sä niin, että niis­sä käy­mi­nen on mah­dol­lis­ta muu­na kuin työ­ai­ka­na. Jos sitä ei kui­ten­kaan voi­da suo­rit­taa työ­ajan ulko­puo­lel­la, työ­nan­ta­ja mak­saa pal­kan sii­hen käy­te­tyl­tä sään­nöl­li­sel­tä työ­ajal­ta. Työn­te­ki­jä on työ­nan­ta­jan vaa­ties­sa vel­vol­li­nen toi­mit­ta­maan sel­vi­tyk­sen sii­tä, ettei vas­taan­ot­toai­kaa ole saa­nut työ­ajan ulkopuolelle.

Työ­nan­ta­jan jär­jes­tä­mät muut kuin laki­sää­tei­set lääkärintarkastukset

1. Työ­hön­tu­lo­tar­kas­tuk­set

Työ­nan­ta­ja voi halu­tes­saan jär­jes­tää työ­ter­veys­huol­to­so­pi­muk­seen liit­ty­viä vapaa­eh­toi­sia ter­veys­tar­kas­tuk­sia. Täl­lai­sia voi­vat olla esi­mer­kik­si työ­hön­tu­lo­tar­kas­tuk­set. Työ­nan­ta­ja kor­vaa lää­kä­rin­tar­kas­tuk­ses­ta ja sii­hen liit­ty­vis­tä labo­ra­to­rio­tut­ki­muk­sis­ta aiheu­tu­vat kustannukset.

Näi­den tar­kas­tus­ten osal­ta työ­nan­ta­jal­la ei ole laki­sää­teis­tä pal­kan­mak­su­vel­vol­li­suut­ta eikä lää­kä­ris­sä­käyn­tiä lue­ta työ­ajak­si, jos tar­kas­tus­ta ei voi­da jär­jes­tää työ­ajan ulko­puo­lel­la. Työ­nan­ta­jan pal­kan­mak­su­vel­vol­li­suus perus­tuu aina sovel­let­ta­van työ­eh­to­so­pi­muk­sen mää­räyk­siin tai työ­nan­ta­jan omaan käy­tän­töön. Työ­nan­ta­ja voi luon­nol­li­ses­ti hyväk­syä käy­tän­nön tai työ­pai­kal­la voi­daan sopia, että työ­ter­veys­lää­kä­ril­lä voi­daan käy­dä työajalla.

2. Mää­rä­vuo­si­tar­kas­tuk­set

Työ­ter­veys­huol­to­so­pi­muk­seen voi­daan liit­tää myös vapaa­eh­toi­sia mää­rä­vuo­si­tar­kas­tuk­sia. Näi­den osal­ta työ­nan­ta­jal­la ei ole pal­kan­mak­su­vel­vol­li­suut­ta ja työ­nan­ta­ja voi mää­rä­tä kysei­set käyn­nit suo­ri­tet­ta­vik­si työ­ajan ulkopuolella.

Sama pätee esi­mer­kik­si työ­nan­ta­jan tar­joa­miin kausi-influenssarokotuksiin.

3. Työ­nan­ta­jan mää­rää­mä lääkärintarkastus

Tilan­tees­sa, jos­sa työ­nan­ta­ja ei ole hyväk­sy­nyt työn­te­ki­jän esit­tä­mää lää­kä­rin­to­dis­tus­ta, hänet voi­daan osoit­taa toi­sen lää­kä­rin tar­kas­tet­ta­vak­si. Täl­löin työ­nan­ta­ja mak­saa lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen hank­ki­mi­ses­ta aiheu­tu­vat kulut kuten lää­kä­rin­palk­kion ja vält­tä­mät­tö­mät mat­ka­kus­tan­nuk­set. Jos työn­te­ki­jä kiel­täy­tyy mene­mäs­tä työ­nan­ta­jan osoit­ta­man lää­kä­rin tar­kas­tuk­seen, hänel­lä ei val­lit­se­van oikeus­käy­tän­nön mukaan ole oikeut­ta sai­rausa­jan palk­kaan (TT:1987–4).

Muut lää­kä­ri­käyn­nit

Mui­ta lää­kä­ri­käyn­te­jä ovat esi­mer­kik­si työn­te­ki­jän itse itsel­leen varaa­mat lää­kä­rin­tar­kas­tusa­jat. Näi­den osal­ta työ­nan­ta­jal­la ei ole lain mukaan pal­kan­mak­su­vel­vol­li­suut­ta ja läh­tö­koh­tai­ses­ti aika voi­daan ohjeis­taa varat­ta­vak­si työ­ajan ulko­puo­lel­le. Työ­eh­to­so­pi­mus­ten mukaan sen sijaan työ­nan­ta­ja voi jou­tua mak­sa­maan ansion­me­ne­tyk­sen lää­kä­ri­käyn­nin ajal­ta, jos kysy­myk­ses­sä on äkil­li­nen sai­ras­tu­mis- tai tapa­tur­ma­ta­paus, jos­sa on vält­tä­mä­tön­tä pääs­tä nopeas­ti lääkärintarkastukseen.

Ter­vey­den­hoi­toon liit­ty­vien toi­men­pi­tei­den ajal­ta ansion­me­ne­tys­kor­vaus­ta ei suo­ri­te­ta yleen­sä myös­kään työ­eh­to­so­pi­mus­ten perus­teel­la. Työ­nan­ta­jal­la ei ole vel­vol­li­suut­ta mak­saa palk­kaa esi­mer­kik­si fysi­kaa­li­sen hoi­don ajal­ta pait­si, jos työn­te­ki­jä on saman­ai­kai­ses­ti työkyvytön.

Kor­vat­ta­via eivät myös­kään ole lää­kä­rin­tar­kas­tuk­set, joi­den pää­tar­koi­tuk­se­na on todis­tuk­sen hank­ki­mi­nen esi­mer­kik­si ajo­kort­tia varten.

Äkil­li­nen ham­mas­sai­raus voi vaa­tia hoi­toa sama­na päi­vä­nä tai saman työ­vuo­ron aika­na, jol­loin ansion­me­ne­tys kor­va­taan hoi­to­toi­men­pi­teen ajal­ta. Kor­vauk­sen edel­ly­tyk­se­nä on, että työn­te­ki­jä ei saa aikaa varat­tua työ­ajan ulko­puo­lel­ta ja työ­ky­vyt­tö­myys sekä hoi­don kii­reel­li­syys osoi­te­taan ham­mas­lää­kä­rin anta­mal­la todistuksella.

Kir­si Parnila
Lakimies
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

 

Vero­kar­hu herä­si verk­ko­kau­pan ja kau­ko­myyn­nin kasvuun

Vuo­sit­tain kas­va­va kau­ko­myyn­ti ja verk­ko­kaup­pa ovat eri mai­den vero­hal­lin­to­jen mie­len­kiin­non koh­tee­na. Suo­mes­sa Vero­hal­lin­to val­voo ulko­mais­ten verk­ko­kaup­po­jen myyn­tiä suo­ma­lais­ku­lut­ta­jien ostos­ten perusteella.

Kau­ko­myyn­nil­lä tar­koi­te­taan myyn­tiä, jos­sa myy­jä tai joku myy­jän puo­les­ta huo­leh­tii tava­roi­den kul­jet­ta­mi­ses­ta mää­rän­pää­maa­han yksi­tyis­hen­ki­löil­le tai hei­hin rin­nas­tet­ta­vil­le ei-vero­vel­vol­li­sil­le hen­ki­löil­le (muun muas­sa pos­ti­myyn­ti). Täl­lais­ta myyn­tiä kos­kee kau­ko­myyn­ti­sään­nös: myyn­ti vero­te­taan kul­je­tuk­sen mää­rän­pää­maas­sa, jos myyn­nin mää­rä ylit­tää kysei­sen maan aset­ta­man alarajan.

Myyn­ti on vero­ton­ta yhtei­sö­myyn­tiä, kun osta­jal­la on toi­sen EU-maan arvon­li­sä­ve­ro­tun­nis­te. Jos arvon­li­sä­ve­ro­tun­nis­tet­ta ei ole, myyn­ti on verol­li­nen joko kul­je­tuk­sen läh­tö­maas­sa tai kau­ko­myyn­ti­nä kul­je­tuk­sen päättymisvaltiossa.

Tava­roi­den myyn­nit kulut­ta­jil­le EU:n sisä­mark­ki­na-alu­eel­la vero­te­taan yleen­sä myyn­ti­maas­sa niin sano­tun alku­pe­rä­maa­pe­ri­aat­teen mukai­ses­ti. Poik­keus tähän pää­sään­töön on kau­ko­myyn­ti yhdes­tä EU-maas­ta toiseen.

Kau­ko­myyn­ti­sään­nös­tä ei sovel­le­ta tava­ra­kaup­paan EU:n ulko­puo­lel­le tai EU:n ulkopuolelta.

Kau­ko­myyn­nin ala­ra­ja vaih­te­lee maas­ta riippuen

Suo­mes­sa kau­ko­myyn­nin ala­ra­ja on 35 000 euroa ilman veron osuut­ta. Jos maa­koh­tai­nen raja ylit­tyy, kau­ko­myyn­tiä har­joit­ta­van elin­kei­non­har­joit­ta­jan on rekis­te­röi­dyt­tä­vä arvon­li­sä­ve­ro­vel­vol­li­sek­si mää­rän­pää­maas­sa. Jos maa­koh­tai­nen raja ei yli­ty, myyn­ti vero­te­taan sii­nä maas­sa, jos­sa tava­ra on kul­je­tuk­sen osta­jal­le alkaessa.

Arvon­li­sä­ve­ro­di­rek­tii­vin mukaan maa­koh­tai­nen, kau­ko­myyn­nin rekis­te­röi­ty­mi­seen vel­voit­ta­va ala­ra­ja voi olla joko 35.000 € tai 100.000 € vas­taa­va mää­rä kan­sal­li­ses­sa valuu­tas­sa. Maa­koh­tai­set ala­ra­jat (lis­ta löy­tyy www.vero.fi sivuil­ta) osoit­ta­vat sitä mää­rää, jon­ka suo­ma­lai­nen yri­tys voi kalen­te­ri­vuo­des­sa kor­kein­taan myy­dä asian­omai­seen EU-maa­han ei-vero­vel­vol­li­sil­le ilman rekis­te­röi­ty­mis­vel­voi­tet­ta kysei­ses­sä maassa.

Maa­koh­tais­ten rajo­jen ylit­ty­mis­tä on syy­tä seu­ra­ta tili­kau­den kulues­sa. Vel­vol­li­suus rekis­te­röi­tyä kau­ko­myyn­nis­tä arvon­li­sä­ve­ro­vel­vol­li­sek­si kul­je­tuk­sen päät­ty­mis­val­tios­sa syn­tyy, kun ala­ra­ja ylit­tyy. Myyn­tiä, jon­ka koh­dal­la ala­ra­ja ylit­tyy, vero­te­taan koko­naan kul­je­tuk­sen päättymisvaltiossa.

Kun ala­ra­ja koh­de­maas­sa ylit­tyy, vero­vel­vol­li­suus jat­kuu kysei­sen kalen­te­ri­vuo­den ja vie­lä seu­raa­van­kin kalen­te­ri­vuo­den. Täl­löin yri­tys, jol­la ala­ra­ja ylit­tyy, tilit­tää myös seu­raa­van kalen­te­ri­vuo­den ajan koh­de­maan veron myyn­nis­tään ei-vero­vel­vol­li­sil­le vaik­ka ala­ra­ja ei enää ylittyisikään.

Vapaa­eh­toi­nen rekis­te­röi­ty­mi­nen hyö­dyt­tää yritystä

Kau­ko­myyn­tiä har­joit­ta­va yri­tys voi myös vapaa­eh­toi­ses­ti rekis­te­röi­tyä kau­ko­myyn­nin koh­de­maa­han jo ennen kuin maa­koh­tai­nen ala­ra­ja ylit­tyy. Vapaa­eh­toi­nen hakeu­tu­mi­nen voi olla perus­tel­tua, jos koh­de­maan arvon­li­sä­ve­ro­kan­ta kysei­sil­le tuot­teil­le on alhai­sem­pi kuin Suo­mes­sa sovel­let­ta­va vero­kan­ta. Rekis­te­röi­ty­mäl­lä koh­de­maa­han yri­tys saa myy­tyä tuot­tei­taan samal­la vero­kan­nal­la kuin pai­kal­li­set­kin yri­tyk­set. Jois­sa­kin mais­sa tiet­ty­jä tuot­tei­ta voi myy­dä jopa koko­naan ilman arvon­li­sä­ve­roa, jol­loin rekis­te­röi­ty­mi­sen etu on merkittävä.

Kau­ko­myyn­ti­sään­nös­tä ei sovel­le­ta uusien kul­je­tus­vä­li­nei­den myyn­tiin, myy­jän asen­ta­mien tai kokoa­mien tava­roi­den myyn­tiin eikä sel­lai­seen tava­ran myyn­tiin, johon on kul­je­tuk­sen alka­mis­val­tios­sa sovel­let­tu menet­te­lyä, joka vas­taa käy­tet­ty­jen tava­roi­den kau­pan mar­gi­naa­li­ve­ro­tus­me­net­te­lyä. Kau­ko­myyn­ti­sään­nös­tä ei myös­kään sovel­le­ta säh­kön, EU:n alu­eel­la sijait­se­van maa­kaa­su­ver­kon tai sii­hen yhdis­te­tyn ver­kon kaut­ta toi­mi­tet­ta­van kaa­sun eikä läm­pö- ja jääh­dy­tys­ver­kon kaut­ta toi­mi­tet­ta­van läm­pö- ja jääh­dy­ty­se­ner­gian myyntiin.

Myy­jäl­lä on vel­vol­li­suus antaa las­ku ja teh­dä ilmoitus

Myy­jän on arvon­li­sä­ve­ro­lain mukaan annet­ta­va verol­li­ses­ta tava­ran tai pal­ve­lun myyn­nis­tä osta­jal­le las­ku, jos osta­ja on elin­kei­non­har­joit­ta­ja tai oikeus­hen­ki­lö, joka ei ole elin­kei­non­har­joit­ta­ja. Täs­tä yleis­sään­nös­tä poi­ke­ten kau­ko­myyn­nis­tä on myy­jän annet­ta­va las­ku sil­loin­kin, kun osta­ja on yksi­tyis­hen­ki­lö ja las­kuun sovel­le­taan ylei­siä laskumerkintävaatimuksia.

Jos suo­ma­lai­sen yri­tyk­sen myyn­ti alit­taa osta­jan maan ala­ra­jan, myy­jä ilmoit­taa tämän myyn­nin koti­maan myyn­ti­nä arvon­li­sä­ve­roil­moi­tuk­sen koh­das­sa ”Vero koti­maan myyn­nis­tä vero­kan­noit­tain (24 %, 14 % tai 10 %)”.

Jos myyn­ti ylit­tää osta­jan maan ala­ra­jan, myy­jän on rekis­te­röi­dyt­tä­vä täs­sä maas­sa arvon­li­sä­ve­ro­vel­vol­li­sek­si. Tämä myyn­ti ilmoi­te­taan koh­das­sa ”0‑verokannan alai­nen lii­ke­vaih­to”. Kau­ko­myyn­tiin liit­ty­vis­tä ostois­ta on vähennysoikeus.

Yri­tys­ten rekis­te­röi­ty­mi­ses­sä petrattavaa 

Kau­ko­myy­jän on syy­tä sel­vit­tää jo etu­kä­teen mah­dol­li­sen koh­de­maan ala­ra­jat, rekis­te­röi­ty­mi­sen ja ilmoit­ta­mi­sen edel­lyt­tä­mät viran­omais­toi­met ja ‑vaa­ti­muk­set. Lisäk­si on syy­tä var­mis­taa käy­tös­sä ole­van kir­jan­pi­to­jär­jes­tel­män riit­tä­vyys tie­don tuot­ta­mi­ses­sa koh­de­mai­den arvonlisäveroilmoituksiin.

Vuo­sit­tain kas­va­va kau­ko­myyn­ti ja verk­ko­kaup­pa ovat myös eri mai­den vero­hal­lin­to­jen mie­len­kiin­non koh­tee­na. Suo­mes­sa Vero­hal­lin­to val­voo ulko­mais­ten verk­ko­kaup­po­jen myyn­tiä suo­ma­lais­ku­lut­ta­jien ostos­ten perus­teel­la. Tie­to­ja verot­ta­ja saa esi­mer­kik­si mak­sun­vä­lit­tä­jil­tä, kuten luot­to­kort­tiyh­tiöil­tä, joil­ta saa­tu­ja mak­su­ta­pah­tu­mia ana­ly­soi­daan mas­soi­na. Verot­ta­jan säh­köi­sen kau­pan val­von­ta­pro­jek­tis­sa on jo tul­lut esiin huo­mat­ta­va mää­rä kau­ko­myy­jiä, joi­den oli­si tul­lut rekis­te­röi­tyä Suo­mes­sa arvon­li­sä­ve­ro­vel­vol­li­sik­si myyn­tin­sä perusteella.

Mika Olli
Veroasiantuntija
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

 

Työn­te­ki­jän irti­sa­no­mi­nen hen­ki­lö­koh­tai­sil­la perusteilla

Hal­li­tuk­sen suun­ni­tel­les­sa muu­tok­sia työn­te­ki­jöi­den irti­sa­no­mis­ta kos­ke­viin sään­nök­siin on hyvä muis­tut­taa mie­leen työ­suh­teen päät­tä­mi­seen liit­ty­vät perusasiat.

Hen­ki­löön liit­ty­väs­tä irtisanomisperusteesta

Työ­nan­ta­ja voi irti­sa­noa työn­te­ki­jän työ­suh­teen vain asial­li­ses­ta ja pai­na­vas­ta syys­tä. Sel­lai­se­na voi­daan pitää työ­suh­tee­seen olen­nai­ses­ti vai­kut­ta­vien vel­voit­tei­den vaka­vaa rik­ko­mis­ta tai lai­min­lyön­tiä tai hen­ki­löön liit­ty­vien työn­te­koe­del­ly­tys­ten olen­nais­ta muut­tu­mis­ta, joi­den vuok­si työn­te­ki­jä ei enää kyke­ne sel­viy­ty­mään työ­teh­tä­vis­tään. Syi­nä voi­vat olla esi­mer­kik­si työ­teh­tä­vien jat­ku­va lai­min­lyön­ti, epä­asial­li­nen käy­tös tai tois­tu­vat luvat­to­mat poissaolot.

Irti­sa­no­mis­pe­rus­teen riit­tä­vyyt­tä arvioi­daan tapaus­koh­tai­ses­ti koko­nais­har­kin­nal­la. Arvioin­tiin vai­kut­ta­vat muun muas­sa työn­te­ki­jän menet­te­lyn tois­tu­vuus ja tahal­li­suus, sii­tä aiheu­tu­nut talou­del­li­nen vahin­ko työ­nan­ta­jal­le ja hait­ta työ­nan­ta­jan mai­neel­le, työn­te­ki­jöi­den tas­a­puo­li­nen koh­te­lu ja työ­nan­ta­jan aiem­pi toi­min­ta vas­taa­vis­sa tilan­teis­sa, työn­te­ki­jän ase­ma, työ­suh­teen kes­to ja aiem­pi moit­teet­to­muus. Lop­pu­tu­lok­seen voi siten vai­kut­taa esi­mer­kik­si se, onko moi­tit­ta­vaan menet­te­lyyn syyl­lis­ty­neel­lä työn­te­ki­jäl­lä poh­jal­la vuo­sien moit­tee­ton työ­his­to­ria työ­nan­ta­jan­sa pal­ve­luk­ses­sa vai ilme­nee­kö ongel­mia heti työ­suh­teen alkutaipaleella.

Työ­suh­det­ta ei saa irti­sa­noa syr­ji­vil­lä perus­teil­la. Esi­mer­kik­si työn­te­ki­jän sai­raus ei ole irti­sa­no­mis­pe­rus­te, ellei työn­te­ki­jän työ­ky­ky ole sen vuok­si vähen­ty­nyt olen­nai­ses­ti ja pit­kä­ai­kai­ses­ti, eikä muu­ta­kaan työn­te­ki­jän ter­vey­den­ti­lal­le sopi­vaa työ­tä ole tarjolla.

Ensin varoi­tus

Työ­suh­det­ta ei voi­da irti­sa­noa ennen kuin työn­te­ki­jäl­le on annet­tu varoi­tuk­sel­la mah­dol­li­suus kor­ja­ta menet­te­lyn­sä. Varoi­tuk­sel­la osoi­te­taan työn­te­ki­jäl­le, kuin­ka vaka­vas­ti työ­nan­ta­ja hänen toi­min­taan­sa suh­tau­tuu.  Ainoas­taan sil­loin varoi­tus­ta ei edel­ly­te­tä, jos kysees­sä on niin vaka­va rik­ko­mus, että työn­te­ki­jän oli­si pitä­nyt ymmär­tää ilman varoi­tus­ta­kin, että hänen menet­te­lys­tään voi seu­ra­ta työ­suh­teen päättyminen.

Laki ei edel­ly­tä usei­ta varoi­tuk­sia, mut­ta työ­nan­ta­jan tulee muis­taa työn­te­ki­jöi­den tas­a­puo­li­nen koh­te­lu myös varoi­tus­käy­tän­nön osal­ta. Varoi­tus kan­nat­taa antaa näy­tön vuok­si kir­jal­li­ses­ti, ja sii­hen kir­ja­taan työ­suh­teen päät­ty­mi­sen uhka varoi­tuk­ses­sa mai­ni­tun toi­min­nan tois­tues­sa. Varoi­tuk­sel­la ei ole tark­kaa voi­mas­sao­loai­kaa, eikä sel­lais­ta kan­na­ta varoi­tuk­seen kirjatakaan.

Jos esi­mer­kik­si myy­jäl­le anne­taan varoi­tus, kos­ka hänen myyn­ti­tu­lok­sen­sa ja asia­kas­kon­tak­tien mää­rän­sä ovat huo­mat­ta­vas­ti hei­kom­pia kuin mitä työ­nan­ta­ja edel­lyt­tää, pitää hänel­le antaa varoi­tuk­sen jäl­keen riit­tä­väs­ti aikaa osoit­taa, että hän on otta­nut varoi­tuk­ses­ta opik­seen. Jos taas syy­nä ovat esi­mer­kik­si luvat­to­mat pois­sao­lot, voi irti­sa­no­mis­pe­rus­te täyt­tyä pian­kin varoi­tuk­sen anta­mi­sen jäl­keen luvat­to­mien pois­sao­lo­jen edel­leen jat­kues­sa varoi­tuk­ses­ta huolimatta.

Irti­sa­no­mi­sen toimittaminen

Työ­nan­ta­jan tulee yleen­sä työn­te­ki­jää kuul­tu­aan ennen irti­sa­no­mis­ta sel­vit­tää, voi­tai­siin­ko irti­sa­no­mi­nen vält­tää sijoit­ta­mal­la työn­te­ki­jä muu­hun työ­hön. Jos esi­mer­kik­si yri­tyk­sen asia­kas kiel­täy­tyy yhteis­työs­tä tie­tyn hei­dän asioi­taan hoi­ta­van työn­te­ki­jän kans­sa, työ­nan­ta­ja voi irti­sa­no­mi­sen sijaan jou­tua sel­vit­tä­mään, voi­ko työn­te­ki­jä jat­kos­sa hoi­taa eri asiak­kuut­ta tai mui­ta työ­teh­tä­viä. Vel­vol­li­suut­ta sel­vit­tää muun työn mah­dol­li­suut­ta ei ole sil­loin, jos kysees­sä on niin vaka­va irti­sa­no­mis­pe­rus­te, että työ­suh­det­ta ei voi­da yli­pään­sä enää jat­kaa. Irti­sa­no­mi­nen on toi­mi­tet­ta­va koh­tuul­li­sen ajan kulues­sa sii­tä, kun työ­nan­ta­ja sai tie­don irti­sa­no­mis­pe­rus­tees­ta. Työn­te­ki­jää tulee kuul­la ennen irti­sa­no­mis­ta ja hänel­lä on halu­tes­saan oikeus käyt­tää avus­ta­jaa, esi­mer­kik­si yri­tyk­sen luottamushenkilöä.

Eri­tyi­nen irtisanomissuoja

Tie­tyil­lä työn­te­ki­jä­ryh­mil­lä on eri­tyi­nen suo­ja hen­ki­lö­koh­tai­sil­la perus­teil­la tapah­tu­vis­sa irti­sa­no­mi­sis­sa. Työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jaa (luot­ta­mus­hen­ki­lö, luot­ta­mus­val­tuu­tet­tu, työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tu, yhteis­toi­min­tae­dus­ta­ja) ei voi­da irti­sa­noa, ellei nii­den työn­te­ki­jöi­den enem­mis­tö, joi­ta hän edus­taa, anna irti­sa­no­mi­seen suos­tu­mus­taan. Vaik­ka työ­nan­ta­jal­la oli­si siis muu­ten riit­tä­vä irti­sa­no­mis­pe­rus­te, mut­ta enem­mis­tön suos­tu­mus puut­tuu, irti­sa­no­mi­nen on lainvastainen.

Jos työ­nan­ta­ja irti­sa­noo ras­kaa­na tai per­he­va­paal­la ole­van työn­te­ki­jän, syn­tyy syr­jin­tä­olet­ta­ma eli irti­sa­no­mi­sen kat­so­taan joh­tu­neen ras­kau­des­ta tai per­he­va­paas­ta, ellei työ­nan­ta­ja pys­ty kumoa­maan olet­ta­maa ja näyt­tä­mään irti­sa­no­mi­sen joh­tu­neen muus­ta, asian­mu­kai­ses­ta perus­tees­ta. Myös ase- tai sivii­li­pal­ve­luk­seen mää­rä­tyn tai pal­ve­luk­ses­sa ole­van työn­te­ki­jän irti­sa­no­mi­sen kat­so­taan joh­tu­van pal­ve­luk­ses­ta, ellei työ­nan­ta­ja osoi­ta sen joh­tu­neen muus­ta syystä.

Seu­raa­muk­set lain­vas­tai­ses­ta irtisanomisesta

Jos tuo­miois­tui­mes­sa tode­taan, että irti­sa­no­mi­seen ei ole ollut lain­mu­kai­sia perus­tei­ta, voi­daan työ­nan­ta­ja tuo­mi­ta mak­sa­maan työn­te­ki­jäl­le 3–24 kuu­kau­den pal­kan suu­rui­nen kor­vaus. Hen­ki­lös­tön edus­ta­jan osal­ta kor­vauk­sen enim­mäis­mää­rä on 30 kuu­kaut­ta. Kor­vauk­sen mää­rään vai­kut­ta­vat muun muas­sa työn­te­ki­jäl­le aiheu­tu­va talou­del­li­nen vahin­ko eli työ­tä vail­le jää­mi­sen arvioi­tu kes­to ja ansion mene­tys, työ­suh­teen kes­to, työ­nan­ta­jan ja työn­te­ki­jän menet­te­ly sekä olo­suh­teet yleen­sä, esi­mer­kik­si mak­set­ta­van kor­vauk­sen vai­ku­tus pie­nen työ­nan­ta­jan talou­del­li­seen tilanteeseen.

Kati Mat­ti­nen
Lakimies
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

 

Ruma­kin voi saa­da teki­jä­noi­keu­den suojaa

Teki­jä­noi­keu­den suo­jaa saa­dak­seen työn on yli­tet­tä­vä niin sanot­tu teos­kyn­nys. Kir­jal­li­sen tai tai­teel­li­sen työn tulee olla oma­pe­räi­nen ja itse­näi­nen luo­van ilmai­sun tulos, eikä kopio tai jäl­ji­tel­mä. Tai­teel­li­suut­ta ”hyvää makua” tai ”kor­ke­aa laa­tua” ei sen sijaan vaa­di­ta, eikä työn teke­mi­seen käy­tet­ty aika tai tie­to­ta­so vai­ku­ta asian teos­kyn­nyk­sen ylittymiseen.

Ylei­ses­ti hyväk­sy­tyn kri­tee­rin mukaan teok­sek­si kat­so­taan luo­van työn tulos, joka on niin itse­näi­nen ja oma­pe­räi­nen, ettei kukaan muu, jos oli­si työ­hön ryh­ty­nyt, oli­si teh­nyt täy­sin saman­lais­ta teos­ta. Teok­sen tulee siis olla teki­jän­sä hen­ki­sen luo­mis­työn tulos siten, että se kuvas­taa teki­jän per­soo­naa ja sii­tä käy­vät ilmi teki­jän vapaat ja luo­vat valin­nat teos­ta tehtäessä.

Tie­toa, ideoi­ta, peri­aat­tei­ta tai aja­tuk­sia ei suo­ja­ta, vaan nii­den teos­kyn­nyk­sen ylit­tä­vää ilmai­su­muo­toa. Aihei­ta ei voi kulut­taa lop­puun teki­jä­noi­keu­del­li­ses­sa mielessä.

Teos­kyn­nyk­sen vaa­ti­muk­set vaihtelevat

Kuva­tai­de, kau­no­kir­jal­li­set aineis­tot, sävel­lyk­set ja näy­tel­mät miel­le­tään hel­pom­min teok­sik­si. Teos­kyn­nys voi ylit­tyä myös esi­mer­kik­si valo­ku­vis­sa, tie­to­ko­ne­pe­leis­sä- ja ohjel­mis­sa, sanas­tois­sa, koreo­gra­fiois­sa, tai­de­teol­li­suu­den tuot­tees­sa, ope­tus­ma­te­ri­aa­leis­sa tai vas­ta luon­nos­vai­hees­sa ole­vis­sa töis­sä. Vaa­ti­muk­set voi­vat olla kui­ten­kin kor­keam­mat ja oma­pe­räi­syy­den on olta­va huo­mat­ta­vaa. Yhte­nä perus­te­lu­na on käy­tet­ty sitä, että jos käyt­tö­tar­koi­tus sane­lee lop­pu­tu­lok­sen pikem­min­kin kuin teki­jän luo­va panos, ei kysees­sä ole riit­tä­vän itse­näi­nen ja oma­pe­räi­nen työ.

Tuo­miois­tuin päättää

Teos­kyn­nyk­sen ylit­ty­mi­sen mää­rit­te­lee lopul­ta tuo­miois­tuin, joka päät­tää saa­ko yksit­täis­ta­pauk­ses­sa kysees­sä ole­va työ teki­jä­noi­keu­den suo­jaa vai ei. Suo­mes­sa myös teki­jä­noi­keus­neu­vos­to antaa lausun­to­ja teki­jä­noi­keus­la­kiin liit­ty­vis­tä kysy­myk­sis­tä. Lausun­not eivät oikeu­del­li­ses­ti sido tuo­miois­tuin­ta, lausun­non pyy­tä­jää eikä tämän vas­ta­puol­ta, mut­ta niis­tä saa suun­ta­vii­vo­ja teos­kyn­nyk­sen ylit­ty­mi­ses­tä ja lain tulkinnasta.

Jos teos­kyn­nys ei yli­ty, työ voi jää­dä koko­naan ilman teki­jä­noi­keu­den suo­jaa, ellei sitä suo­ja­ta teki­jä­noi­keu­den lähioi­keu­den perus­teel­la. Lähioi­keuk­sia ovat muun muas­sa luet­te­lon val­mis­ta­jan oikeus, esiin­ty­vil­le tai­tei­li­joil­le kuu­lu­vat oikeu­det ja kuva­tal­len­teen tuot­ta­jan oikeus. Jokin muu aineet­to­mien oikeuk­sien suo­ja­muo­to voi myös tul­la kysy­myk­seen, mut­ta ne vaa­ti­vat yleen­sä rekis­te­röin­ti­toi­men­pi­tei­tä eivät­kä oikeu­det syn­ny auto­maat­ti­ses­ti kuten tekijänoikeus.

Kan­sain­vä­li­nen tekijänoikeus

Teki­jä­noi­keu­des­sa on usei­ta kan­sain­vä­li­siä sopi­muk­sia, jot­ka vel­voit­ta­vat nii­hin liit­ty­neet maat jär­jes­tä­mään teki­jä­noi­keus­suo­jan myös toi­ses­ta sopi­mus­val­tios­ta peräi­sin ole­vil­le teoksille.

EU:ssa teki­jän talou­del­li­set oikeu­det on osin har­mo­ni­soi­tu, ja EU:n teki­jä­noi­keus­di­rek­tii­veis­sä on sää­det­ty osin kor­keam­pi suo­ja kuin kan­sain­vä­li­sis­sä sopi­muk­sis­sa. Sen sijaan moraa­li­sia oikeuk­sia, joi­ta ovat muun muas­sa teki­jän nimen ilmoit­ta­mi­nen teok­sen yhtey­des­sä ja kiel­to muut­taa teos­ta sen kir­jal­lis­ta tai tai­teel­lis­ta arvoa louk­kaa­vas­ti, kos­ke­via sään­tö­jä ei ole yhte­näis­tet­ty. Niis­sä voi olla ero­ja eri EU-mai­den välil­lä, eikä kai­kis­sa EU-mais­sa ole moraa­li­sia oikeuksia.

Ulko­mai­set teok­set saa­vat yleen­sä Suo­men teki­jä­noi­keus­lain tasois­ta suo­jaa Suo­mes­sa edel­lyt­täen, että esi­mer­kik­si suo­ja-aika on edel­leen voi­mas­sa. Vas­taa­vas­ti Suo­mes­sa teki­jä­noi­keu­del­lis­ta suo­jaa saa­vaa teos­ta suo­ja­taan myös toi­sis­sa EU-mais­sa näi­den mai­den lakien mukaan. Suo­jaa saa myös EU:n ulko­puo­lel­la, jos kysei­nen val­tio on liit­ty­nyt kan­sain­vä­li­siin sopimuksiin.

Mai­ja Kärkäs
Pääl­lik­kö, Enterpri­se Euro­pe Network
Euro­pean IPR Help­des­kin yhteys­hen­ki­lö Suomessa