Asian­tun­ti­ja-artik­ke­lit eJä­sen­kir­je 5/2021

Asian­tun­ti­ja-artik­ke­lit

eJä­sen­kir­je 5/2021

Artik­ke­li 1
Loma­kausi lähe­nee – mitä pitää ottaa huo­mioon vuosilomista?

Artik­ke­li 2
Läh­de­ve­ro­tuk­ses­ta – kak­sin­ker­tai­sen vero­tuk­sen poistaminen

ARTIK­KE­LI 1

Loma­kausi lähe­nee – mitä pitää ottaa huo­mioon vuosilomista?

Loma­kausi alkaa 2.5. ja jat­kuu syys­kuun lop­puun. Pää­sään­nön mukaan kesä­lo­ma anne­taan loma­kau­del­la ja työ­nan­ta­ja mää­rää loman ajan­koh­dan. Tal­vi­lo­ma puo­les­taan anne­taan loma­kau­den ulko­puo­lel­la ennen seu­raa­van loma­kau­den alkamista.

Vuo­si­lo­ma­lain perus­teel­la työn­te­ki­jä ansait­see loman­mää­räy­ty­mis­vuo­den 1.4.–31.3. aika­na vuo­si­lo­maa joko 2 tai 2,5 arki­päi­vää jokais­ta täyt­tä loman­mää­räy­ty­mis­kuu­kaut­ta koh­den. Vuo­si­lo­maa ansai­taan siis enin­tään 30 arki­päi­vää vuo­des­sa ja sii­tä 24 ensim­mäis­tä päi­vää on kesä­lo­maa ja loput (enin­tään 6 päi­vää) tal­vi­lo­maa. Työ­eh­to­so­pi­muk­sen tai muun sopi­muk­sen perus­teel­la työn­te­ki­jä voi ansai­ta lomaa myös yli 30 päi­vää loman­mää­räy­ty­mis­vuo­den aikana.

Vuo­si­lo­man ajan­koh­dan ilmoittaminen

Työ­nan­ta­jan mää­rä­tes­sä loman ajan­koh­dan sii­tä on ilmoi­tet­ta­va työn­te­ki­jäl­le vii­meis­tään kuu­kaut­ta ennen loman alka­mis­ta. Jos kuu­kau­den ilmoi­tusa­jan käyt­tä­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta, voi­daan ajan­koh­ta poik­keuk­sel­li­ses­ti ilmoit­taa myö­hem­min, kui­ten­kin vii­meis­tään kah­ta viik­koa ennen loman alka­mis­ta. Työn­te­ki­jäl­le on varat­ta­va tilai­suus esit­tää oma toi­veen­sa vuo­si­lo­man ajan­koh­das­ta ja työ­nan­ta­jan on nou­da­tet­ta­va tas­a­puo­li­suut­ta lomien antamisessa.

Ilman työn­te­ki­jän suos­tu­mus­ta työ­nan­ta­ja ei saa mää­rä­tä vuo­si­lo­maa työn­te­ki­jän äitiys- eikä isyys­va­paan ajak­si. Jos vuo­si­lo­maa ei voi­da äitiys- tai isyys­va­paan vuok­si antaa vuo­si­lo­ma­lais­sa sää­de­tyis­sä aika­ra­jois­sa, loma saa­daan antaa vie­lä kuu­den kuu­kau­den kulues­sa vapaan päät­ty­mi­ses­tä. Mui­den vapai­den osal­ta lais­sa ei ole rajoi­tuk­sia ja vuo­si­lo­ma tulee antaa vapail­la ole­vil­le työn­te­ki­jöil­le­kin. Myös lomau­te­tuil­le työn­te­ki­jöil­le vuo­si­lo­ma anne­taan loma­kausien puitteissa.

Työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä voi­vat halu­tes­saan sopia loman ajan­koh­das­ta vuo­si­lo­ma­lain aset­ta­mis­sa rajoissa.

Vuo­si­lo­man jaka­mi­ses­ta ja ajan­koh­das­ta sopiminen

Läh­tö­koh­ta on, että loma anne­taan yhden­jak­soi­se­na. Työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä saa­vat kui­ten­kin sopia 12 arki­päi­vää ylit­tä­vän loman osan pitä­mi­ses­tä yhdes­sä tai useam­mas­sa jak­sos­sa. Vähin­tään kak­si viik­koa vuo­si­lo­mas­ta on siis aina annet­ta­va yhden­jak­soi­se­na, eikä täs­tä voi sopia toi­sin. Työ­nan­ta­ja ja työn­te­ki­jä saa­vat sopia vuo­si­lo­man sijoit­ta­mi­ses­ta ajan­jak­sol­le, joka alkaa sen kalen­te­ri­vuo­den alus­ta, jol­le loma­kausi sijoit­tuu ja päät­tyy seu­raa­va­na vuon­na ennen loma­kau­den alkua. Eli sopi­mal­la 1.4.2020–31.3.2021 ansait­tu vuo­si­lo­ma voi­daan pitää 2.1.2021–30.4.2022 väli­se­nä aika­na. 12 arki­päi­vää ylit­tä­vä osa lomas­ta voi­daan pitää vie­lä 30.9.2022 mennessä.

Enin­tään kol­men päi­vän vuo­si­lo­maa tai sen osaa ei saa ilman työn­te­ki­jän suos­tu­mus­ta antaa niin, että loma­päi­vä sat­tui­si työn­te­ki­jän vapaa­päi­väl­le. Jos työn­te­ki­jä itse halu­aa pitää vuo­si­lo­maa osis­sa, työ­nan­ta­ja voi edel­lyt­tää, että yhteen­sä kuu­teen vuo­si­lo­ma­päi­vään sisäl­tyy yksi lau­an­tai. Työ­nan­ta­jal­la tuli­si kui­ten­kin olla kir­jal­li­nen suos­tu­mus työn­te­ki­jäl­tä enin­tään kol­men vuo­si­lo­ma­päi­vän sijoit­ta­mi­ses­ta lau­an­tain yhtey­teen (TN 1472–17).

Loma­ra­ha­va­paa

Loma­ra­han mak­sa­mi­nen perus­tuu työ­eh­to­so­pi­muk­siin eikä lakiin. Loma­ra­han suu­ruus on yleen­sä 50 % vuo­si­lo­ma­pal­kas­ta. Loma­ra­ha­va­paal­la tar­koi­te­taan sitä, että loma­ra­han mak­sa­mi­sen sijaan työn­te­ki­jä pitää loma­ra­han mää­rää vas­taa­van pal­kal­li­sen vapaan. Loma­ra­han vaih­ta­mi­nen vapaak­si mää­räy­tyy läh­tö­koh­tai­ses­ti työ­eh­to­so­pi­muk­sen mää­räys­ten mukaan. Mää­räys­ten puut­tues­sa työ­nan­ta­ja päät­tää, voi­daan­ko loma­ra­haa vaih­taa vapaak­si, mikä on vaih­to­suh­de ja mit­kä ovat loma­ra­ha­va­paan pitä­mi­seen liit­ty­vät peli­sään­nöt. Taval­li­ses­ti vaih­det­taes­sa loma­ra­ha vapaak­si esi­mer­kik­si 24 päi­vän vuo­si­lo­man osal­ta työn­te­ki­jä saa kak­si viik­koa pal­kal­lis­ta vapaa­ta eli joko 12 vuo­si­lo­ma­lain mukais­ta arki­päi­vää tai 10 työ­päi­vää. Loma­ra­ha­va­paan pituus voi­daan sel­vit­tää myös las­ke­mal­la, mon­ta­ko ker­taa työn­te­ki­jän päi­vä­palk­ka mah­tuu loma­ra­han määrään.

Työ­ky­vyt­tö­myys vuo­si­lo­man alkaes­sa ja aikana

Työn­te­ki­jäl­lä on oikeus vuo­si­lo­man siir­toon sil­loin, kun hän on vuo­si­lo­man­sa tai sen osan alkaes­sa tai aika­na syn­ny­tyk­sen, sai­rau­den tai tapa­tur­man vuok­si työ­ky­vy­tön. Vuo­si­lo­man saa siir­tää myös sil­loin, jos tie­de­tään, että työn­te­ki­jä jou­tuu loman­sa aika­na sel­lai­seen sai­raan­hoi­toon tai muu­hun sii­hen rin­nas­tet­ta­vaan hoi­toon, jon­ka aika­na hän on työ­ky­vy­tön. Kun työn­te­ki­jä sai­ras­tuu ennen loman alka­mis­ta, hänel­lä on oikeus siir­tää kaik­ki ne loma­päi­vät, jot­ka sijoit­tu­vat sai­raus­jak­sol­le. Jos työn­te­ki­jä sai­ras­tuu loman aika­na, hänel­lä on pyyn­nös­tään oikeus saa­da siir­re­tyk­si vuo­si­lo­maan sisäl­ty­vät kuusi loma­päi­vää ylit­tä­vät työ­ky­vyt­tö­myys­päi­vät. Oma­vas­tuu­päi­vät eivät saa vähen­tää työn­te­ki­jän oikeut­ta nel­jän vii­kon vuo­si­lo­maan eli käy­tän­nös­sä sään­nös­tä sovel­le­taan vain sil­loin, kun lomaa on ansait­tu yli 24 päi­vää. Lakiin perus­tu­va siir­to-oikeus kos­kee laki­sää­teis­tä vuo­si­lo­maa, myös sääs­tö­va­paa­ta, mut­ta ei mui­ta esi­mer­kik­si työ­eh­to­pi­muk­seen perus­tu­via loma- tai loma­ra­ha­va­paa­päi­viä. Työn­te­ki­jän tulee vii­vy­tyk­set­tä pyy­tää työ­nan­ta­jal­ta vuo­si­lo­man siir­toa. Työ­nan­ta­jan pyyn­nös­tä työn­te­ki­jän on esi­tet­tä­vä luo­tet­ta­va sel­vi­tys työkyvyttömyydestään.

Työ­nan­ta­ja mää­rää siir­re­tyn vuo­si­lo­man ajan­koh­dan kah­den vii­kon tai, jos tämä ei ole mah­dol­lis­ta, vähin­tään vii­kon ilmoi­tusai­kaa nou­dat­taen. Siir­ret­ty kesä­lo­ma on annet­ta­va loma­kau­den lop­puun men­nes­sä (30.9.) ja tal­vi­lo­ma ennen seu­raa­van loma­kau­den alkua (2.5.). Jos siir­re­tyn vuo­si­lo­man anta­mi­nen edel­lä mai­ni­tuin tavoin ei onnis­tu, loma on annet­ta­va loma­kaut­ta seu­raa­van kalen­te­ri­vuo­den loma­kau­den aika­na, vii­meis­tään kui­ten­kin kysei­sen kalen­te­ri­vuo­den päät­ty­mi­seen men­nes­sä. Työ­ky­vyt­tö­myy­den edel­leen jat­kues­sa niin ettei lomaa voi­da antaa, se kor­va­taan poik­keuk­sel­li­ses­ti lomakorvauksella.

Reet­ta Riihimäki
Lakimies
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

ARTIK­KE­LI 2

Läh­de­ve­ro­tuk­ses­ta – kak­sin­ker­tai­sen vero­tuk­sen poistaminen

Lii­ke­toi­min­nan kan­sain­vä­lis­tyes­sä syn­tyy yhä useam­min tilan­tei­ta, jois­sa Suo­mes­sa ylei­ses­ti vero­vel­vol­li­nen yhtei­sö saa tulo­ja, joi­hin Suo­men lisäk­si on vero­tusoi­keus myös toi­sel­la val­tiol­la. Useim­mi­ten vero­tusoi­keu­teen sovel­le­taan asuin­val­tio­pe­ri­aa­tet­ta ja läh­de­val­tio­pe­ri­aa­tet­ta yhtä aikaa. Asuin­val­tio­pe­ri­aat­teen mukaan hen­ki­löä (sekä luon­nol­li­nen että juri­di­nen hen­ki­lö) vero­te­taan kai­kis­ta tulois­taan sekä varal­li­suu­des­ta sii­nä val­tios­sa, jos­sa hen­ki­lö asuu, ja läh­de­val­tio­pe­ri­aat­teen mukaan se val­tio verot­taa, jos­ta tulo on peräi­sin tai jos­sa varal­li­suus sijait­see, sii­tä riip­pu­mat­ta, mis­sä tulon saa­ja asuu.

Kak­sin­ker­tais­ta vero­tus­ta syn­tyy, jos samas­ta tulos­ta mak­se­taan veroa sekä Suo­meen että ulko­mail­le. Täl­lai­sen kak­sin­ker­tai­sen vero­tuk­sen pois­ta­mi­ses­ta on sovit­tu Suo­men sol­mi­mis­sa vero­so­pi­muk­sis­sa. Lii­ke­tu­loa vero­te­taan yleen­sä vain saa­jan tulo­na asuin­val­tios­sa, mut­ta osinko‑, kor­ko- ja rojal­ti­tu­lo­ja myös tulon läh­teel­lä. Jois­sa­kin tapauk­sis­sa rajan­ve­to lii­ke­tu­lon ja rojal­tin välil­lä voi olla epä­sel­vä ja joh­taa eri tul­kin­toi­hin, esi­mer­kik­si tie­to­ko­neoh­jel­mis­tois­ta ker­ty­vät mak­sut voi­vat olla joko lii­ke­tu­loa tai rojal­ti­tu­loa. Lii­ke­tu­los­ta on yleen­sä kyse, kun siir­ron­saa­ja saa mak­sua vas­taan oikeu­den käyt­tää ohjel­maa ja sen kopioi­ta omis­sa tie­to­ko­neis­saan (KHO 2011:101). Suo­ri­tus on rojal­tia, jos teki­jä­noi­keu­den sisäl­tä­mien osit­tais­ten oikeuk­sien siir­tä­jäl­le mak­se­taan vas­ti­ke sii­tä, että tie­to­ko­neoh­jel­maa voi­daan käyt­tää taval­la, joka ilman lupaa oli­si teki­jä­noi­keus­louk­kaus. Täl­lai­sia oikeuk­sia voi­vat olla tilan­teet, jois­sa lisens­sin­saa­ja voi esi­mer­kik­si val­mis­taa, muo­ka­ta ja kehit­tää ohjel­mis­tos­ta uusia kap­pa­lei­ta ja myy­dä nii­tä edel­leen (KVL 16/2012).

Kak­sin­ker­tai­nen vero­tus pois­te­taan Suo­mes­sa yleen­sä hyvi­tys­me­ne­tel­mäl­lä. Toi­nen tapa pois­taa kak­sin­ker­tai­nen vero­tus on vapau­tus­me­ne­tel­mä, jota käy­te­tään, jos mai­den väli­nen vero­so­pi­mus sitä edel­lyt­tää. Vero­so­pi­mus­ten taval­li­sim­pia mää­räyk­siä käy­dään läpi Vero­hal­lin­non ohjees­sa Vero­so­pi­mus­ten artiklat, ks. link­ki https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/85707/verosopimusten-artiklat/

Ulko­mail­le mak­set­ta­van osin­gon, koron tai rojal­tin vero voi läh­de­val­tion sisäi­sen lain­sää­dän­nön mukaan olla 25–30 % mak­set­ta­vas­ta mää­räs­tä. Vero­so­pi­muk­sel­la on usein rajoi­tet­tu läh­de­val­tion oikeut­ta verot­taa osinko‑, kor­ko- ja rojal­ti­tu­loa, jol­loin vero­pro­sent­ti voi olla alhai­sem­pi (esim. 5–15 %). Tulon saa­jan tulee antaa sel­vi­tys oikeu­des­taan vero­so­pi­muk­sen mukai­seen etuun vält­tyäk­seen maan sisäi­sen, kor­keam­man läh­de­ve­ron pidät­tä­mi­sel­tä. Monil­la mail­la on eri­tyi­nen loma­ke (esim USA:n W‑8BEN‑E), jon­ka täyt­tä­mäl­lä saa vero­so­pi­muk­sen mukai­sen edun. Toi­si­naan sel­vi­tyk­seen on lisäk­si lii­tet­tä­vä Suo­men vero­hal­lin­nol­ta vero­vel­vol­li­sen pyyn­nös­tä saa­ta­va kotipaikkatodistus.

Läh­de­val­tios­sa mak­set­tu vero­so­pi­muk­sen mukai­nen läh­de­ve­ro hyvi­te­tään veros­ta, joka Suo­mes­sa mää­rä­tään samas­ta tulos­ta. Suo­men veros­ta ei kui­ten­kaan hyvi­te­tä enem­pää kuin Suo­mes­sa samas­ta tulos­ta mak­set­tai­siin veroa. Jos tulos­ta pidä­te­tään vero­so­pi­muk­sen vas­tai­ses­ti lii­kaa läh­de­ve­roa, sitä ei hyvi­te­tä Suo­mes­sa, ja täl­löin oikai­sua tulee hakea läh­de­val­tios­ta. Jos tulos­ta ei suo­ri­te­ta lain­kaan veroa Suo­mes­sa, ei ulko­mail­le mak­set­tua läh­de­ve­roa­kaan hyvi­te­tä. Esi­merk­ki­nä täl­lai­sis­ta tulois­ta ovat EVL 6 a §:n mukai­set vero­va­paat osin­got, jois­ta on voi­tu pidät­tää läh­de­val­tios­sa veroa, jota ei Suo­mes­sa hyvi­te­tä, kos­ka täl­lai­nen tulo on Suo­mes­sa verovapaata.

Ulko­mail­ta saa­dut tulot on ilmoi­tet­ta­va Suo­mes­sa veroil­moi­tuk­sel­la kuten muut­kin tulot. Samal­la yhtiö voi vaa­tia mah­dol­li­sen kak­sin­ker­tai­sen vero­tuk­sen pois­ta­mis­ta vero­lo­mak­keel­la 70. Läh­de­ve­ron hyvit­tä­mis­tä pitää vero­vel­vol­li­sen vaa­tia, ulko­mais­ta veroa ei hyvi­te­tä viran­omai­sen aloit­tees­ta. Läh­de­ve­ro­to­dis­tuk­sia ei tar­vit­se liit­tää veroil­moi­tuk­seen, mut­ta pyy­det­täes­sä ne on toimitettava.

Ulko­mail­le mak­set­ta­vat läh­de­ve­rot on mah­dol­lis­ta ottaa huo­mioon jo ennak­ko­pe­rin­näs­sä, jol­loin Suo­mes­sa saman tulon perus­teel­la mää­rät­tä­vää ennak­ko­ve­roa voi­daan hake­muk­ses­ta pienentää.

Jos käy niin, että mak­sa­ja pidät­tää­kin läh­de­ve­roa kor­keam­man pro­sen­tin mukaan, vero­so­pi­muk­sen mukai­sen edun saa hake­mal­la palau­tus­ta läh­de­val­tion vero­vi­ran­omai­sil­ta. Monil­la mail­la on tar­koi­tus­ta var­ten val­mis loma­ke, jota on käy­tet­tä­vä, ja mukaan on lii­tet­tä­vä tar­vit­ta­vat lisäselvitykset.

Jos vie­raas­sa val­tios­sa suo­ri­tet­tu­jen vero­jen mää­rää ei voi­da vero­vuon­na hyvit­tää koko­naan esi­mer­kik­si sen vuok­si, että vero­vel­vol­li­sel­la on Suo­mes­sa vähem­män vero­tet­ta­vaa tuloa kuin ulko­mail­la, yhtei­söl­le syn­tyy käyt­tä­mä­tön ulko­mai­sen veron hyvi­tys, joka vähen­ne­tään läh­tö­koh­tai­ses­ti samaan tulo­läh­tee­seen kuu­lu­vas­ta tulos­ta mää­rät­tä­vis­tä verois­ta vii­den seu­raa­van vuo­den aikana.

Tulo­läh­de­jaon pois­ta­mi­sen pii­riin kuu­lu­vil­la yhtei­söil­lä voi olla ennen vero­vuot­ta 2020 syn­ty­nei­tä hen­ki­lö­koh­tai­sen tulo­läh­teen käyt­tä­mät­tö­miä ulko­mai­sen veron hyvi­tyk­siä. Nämä hyvi­tyk­set vähen­ne­tään mene­tel­mä­lain 5 §:n mukaan elin­kei­no­toi­min­nan tulo­läh­teen tulos­ta mää­rät­tä­vis­tä verois­ta vas­taa­vas­sa laa­juu­des­sa kuin ne oli­si voi­tu vähen­tää muun toi­min­nan tulo­läh­tees­sä. Tämä tar­koit­taa muun muas­sa sitä, että hyvi­tyk­sen alku­pe­räi­nen vii­den vuo­den vähen­tä­mi­sai­ka pysyy ennal­laan ja van­hin hyvi­tys vähen­ne­tään ensin.

Kak­sin­ker­tai­sen vero­tuk­sen pois­ta­mi­ses­ta ker­ro­taan tar­kem­min Vero­hal­lin­non ohjees­sa Kan­sain­vä­li­sen kak­sin­ker­tai­sen vero­tuk­sen pois­ta­mi­nen yhtei­sö­jen vero­tuk­ses­sa, ks link­ki: https://vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/88122/kansainv%c3%a4lisen-kaksinkertaisen-verotuksen-poistaminen-yhteis%c3%b6jen-verotuksessa/

Mika Olli
veroasiantuntija
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari