Noususuh­dan­ne on ohi­me­ne­vä ilmiö

Joh­ta­ja Ann-Mari Kemell
Keskuskauppakamari

NOUSUSUH­DAN­NE ON OHI­ME­NE­VÄ ILMIÖ

Kuten uuti­set jul­ki­ses­ta talou­des­ta ja yri­ty­se­lä­mäs­tä ovat ker­to­neet, Suo­men talou­den kehi­tys on kym­me­nen mata­la­len­to­vuo­den jäl­keen vii­mein kas­vu-ural­la. Usko tule­vai­suu­teen on kohen­tu­nut sekä kan­sa­lais­ten että yri­tys­ten paris­sa ja työl­li­syy­sas­teem­me on nous­sut yli 70 pro­sent­tiin ripeäm­min kuin moni uskal­si odottaa.

Talou­den noususuh­dan­ne ilme­nee­kin par­haim­mil­laan sekä yksi­lön, yri­tyk­sen että jul­ki­sen talou­den kan­nal­ta sil­loin, kun hen­ki­lö työl­lis­tyy nousun sii­vit­tä­mä­nä. Työn­te­ke­mi­nen vah­vis­taa – tai sen aina­kin tuli­si vah­vis­taa – hen­ki­lön omaa talout­ta samal­la, kun vero­tu­lot jul­ki­sen talou­den puo­lel­la lisään­ty­vät ja työt­tö­myy­des­tä aiheu­tu­nei­den meno­jen mää­rä vähe­nee. Työ onkin monel­la tapaa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me kivijalka.

On kui­ten­kin syy­tä muis­taa, että kor­kea­suh­dan­ne on ohi­me­ne­vä ilmiö. Se ei pois­ta raken­teel­li­sia ongel­mia eikä tule­vai­suu­den haas­tei­ta. Jul­ki­sen talou­den suh­dan­ne­put­sat­tu ali­jää­mä jat­kaa edel­leen kas­vu­aan ja samoin teke­vät ikään­ty­vän väes­tön elä­ke­me­not, puhu­mat­ta­kaan sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon tule­vis­ta kus­tan­nuk­sis­ta. Nykyi­nen talous­kas­vu ei rii­tä tur­vaa­maan hyvin­voin­ti­val­tiom­me nykyi­siä pal­ve­lui­ta; ilman uudis­tuk­sia jul­ki­set menom­me tule­vat jat­kos­sa­kin ole­maan tulo­jam­me suuremmat.

Laa­jas­ti yhtä miel­tä ollaan sii­tä, että kor­jaus­liik­keet on suo­tui­sin­ta ajoit­taa noususuh­dan­tee­seen, jot­ta nii­den mah­dol­li­set kiel­tei­set vai­ku­tuk­set jäi­si­vät mah­dol­li­sim­man vähäi­sik­si tai niil­tä voi­tai­siin jopa vält­tyä. Nopei­ta pää­tök­siä suo­sit­te­li­vat vas­ti­kään myös val­tio­va­rain­mi­nis­te­riön pyyn­nös­tä Suo­men talou­den ja työl­li­syy­den nyky­ti­laa arvioi­neet talous­po­li­tii­kan asian­tun­ti­jat. Osa asian­tun­ti­jois­ta epäi­li, että lähes­ty­vät vaa­lit saat­ta­vat han­ka­loit­taa poliit­tis­ten päät­tä­jien halua vie­dä läpi uusia hankkeita.

Vaik­ka vaa­lit lähe­ne­vät, vas­tuu­ta vai­keis­ta pää­tök­sis­tä ei pidä sysä­tä eteen­päin. Jo nyt posi­tii­vi­sen työl­li­syys­ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta todel­li­sek­si uhak­si on nous­sut useil­la toi­mia­loil­la näyt­täy­ty­vä työ­voi­ma­pu­la. Toi­saal­ta työ­elä­män mur­ros haas­taa tulon­siir­to­jär­jes­tel­män ja tuki­ra­ken­tei­den lai­na­lai­suu­det. Tar­vit­sem­me siis usei­ta toi­mia, niin panos­tus­ta osaa­mi­seen, jous­ta­vuut­ta työl­lis­tä­mi­seen kuin kan­nus­tei­ta yrit­tä­mi­seen ja työn vastaanottamiseen.

Työl­lis­ty­mi­sen kan­nus­teet liit­ty­vät vah­vas­ti sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus­tar­pee­seen ja vero­tuk­sen pidem­män aika­vä­lin suun­ni­tel­maan. Sosi­aa­li­tur­van ja vero­tuk­sen tuli­si muo­dos­taa tilk­ku­täk­ki­mäi­sen raken­teen sijas­ta koko­nais­val­tai­nen, eri­lai­set työn­te­ke­mi­sen muo­dot ja elä­män­ti­lan­teet kat­ta­vas­ti huo­mioon otta­vaan jär­jes­tel­mä. Työn­te­ke­mi­sen ja työn vas­taa­not­ta­mi­sen täy­tyy olla kai­kis­sa tilan­teis­sa pal­kit­se­vaa, myös taloudellisesti.

Vaik­ka itsen­sä työl­lis­tä­mi­sen mer­ki­tys työl­li­syy­den kas­vat­ta­mi­ses­sa tul­lee seu­raa­vi­na vuo­si­na lisään­ty­mään, olen­nais­ta on pitää huol­ta myös inves­toin­tei­hin ja omis­ta­mi­seen kan­nus­ta­vas­ta toi­min­taym­pä­ris­tös­tä. Hyvin­voi­vat yri­tyk­set takaa­vat jat­kos­sa­kin hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tuk­sen. Loput­to­mat veron­ko­ro­tuk­set ovat hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me tule­vai­suu­den kan­nal­ta kes­tä­mä­tön tie.

Nyky­ti­lan­tee­seen voi pääl­li­sin puo­lin olla tyy­ty­väi­nen, mut­ta seu­raa­vaan las­ku­kau­teen on hen­ki­ses­ti varau­dut­ta­va. Varau­tu­mi­nen tapah­tuu par­hai­ten lisää­mäl­lä työn­teon edel­ly­tyk­siä ja kan­nus­tei­ta sopi­vas­sa suhteessa.