Asian­tun­ti­ja-artik­ke­lit eJä­sen­kir­je 24.1.2020

eJä­sen­kir­jeen 24.1.2020 asiantuntija-artikkelit

Brexit – siir­ty­mä­kausi alka­mas­sa vuon­na 2020

Bri­tan­nian par­la­men­tin ala­huo­ne hyväk­syi 20.12.2019 vaa­li­voit­ta­ja pää­mi­nis­te­ri Boris John­so­nin brexit-lain­sää­dän­nön (= ero­so­pi­muk­sen EU:n kans­sa). Kysees­sä oli laki­pa­ke­tin toi­nen kuu­le­mi­nen. Laki­pa­ket­ti siir­tyy seu­raa­vak­si valio­kun­nan käsit­te­lyyn ja kes­kus­te­lua aihees­ta jat­ke­taan vie­lä tam­mi­kuun alus­sa 2020. Par­la­men­tin ala­huo­neel­le on annet­tu aikaa 9. tam­mi­kuu­ta asti hyväk­syä ero­so­pi­muk­seen liit­ty­vä lain­sää­dän­tö. Sen jäl­keen jää kol­me viik­koa aikaa ylä­huo­neen ja kunin­gat­ta­ren hyväk­syn­näl­le. Tar­koi­tuk­se­na on lyö­dä luk­koon se, että Bri­tan­nia todel­la ero­aa EU:sta 31. tam­mi­kuu­ta 2020 men­nes­sä. Tämän jäl­keen on vuo­ros­sa vuo­den 2020 lop­puun kes­tä­vä siir­ty­mä­ai­ka, jon­ka aika­na Bri­tan­nian ja EU:n on mää­rä neu­vo­tel­la uusi kauppasopimus.

Ero­so­pi­muk­sen mukaan Bri­tan­nias­ta tuli­si eron jäl­keen ns. kol­mas maa, mut­ta siir­ty­mä­kau­den ajan jat­ket­tai­siin EU:n nyky­sään­tö­jen sovel­ta­mis­ta lukuun otta­mat­ta vähäi­siä, ero­so­pi­muk­ses­sa yksi­löi­ty­jä poik­keuk­sia. Näin kan­sa­lai­set ja elin­kei­noe­lä­mä voi­si­vat peh­meäm­min siir­tyä yhden muu­tok­sen kaut­ta tule­van suh­teen järjestelyihin.

Pää­sään­tö­nä on, että siir­ty­mä­kau­den aika­na EU:n ja Bri­tan­nian kan­sa­lai­sia ja oikeus­hen­ki­löi­tä koh­del­tai­siin edel­leen aivan kuin Bri­tan­nia oli­si yhä EU:n jäsen.

• Bri­tan­nia pysyi­si EU:n sisä­mark­ki­noil­la ja tulliliitossa.
• Bri­tan­nia nou­dat­tai­si täy­si­mää­räi­ses­ti EU:n perus­so­pi­muk­sia, EU-lain­sää­dän­töä, kaup­pa­po­li­tiik­kaa ja EU:n kan­sain­vä­li­siä sopimuksia.
• Unio­nin oikeus sai­si Bri­tan­nias­sa samat oikeus­vai­ku­tuk­set kuin jäsenvaltioissa.
• Komis­sion val­von­ta­val­ta, EU-tuo­miois­tui­men tuo­mio­val­ta ja EU:n elin­ten ja viras­to­jen toi­mi­val­ta säi­lyi­si­vät suh­tees­sa Bri­tan­ni­aan ennallaan.
• Bri­tan­nian bud­jet­ti­vel­voit­teet pysyi­si­vät siir­ty­mä­ai­ka­na ennallaan.

Kol­man­te­na maa­na Bri­tan­nia jäi­si kui­ten­kin ero­päi­vä­nä pois EU:n toi­mie­li­mis­tä, lai­tok­sis­ta ja viras­tois­ta. Siir­ty­mä­kau­den aika­na se ei enää osal­lis­tui­si EU:n päätöksentekoon.

Mikä­li tule­vaa suh­det­ta kos­ke­vil­le neu­vot­te­luil­le tar­vi­taan lisää aikaa, on siir­ty­mä­kaut­ta mah­dol­lis­ta piden­tää ker­ran EU:n ja Bri­tan­nian yhtei­sel­lä pää­tök­sel­lä enin­tään 31.12.2022 asti. Pää­mi­nis­te­ri John­son ajaa rat­kai­sua, jos­sa Bri­tan­nian tule­va EU-suh­de rat­kais­tai­siin vuo­den 2020 aika­na eikä lisä­ai­kaa neu­vot­te­luil­le haet­tai­si.  Vajaan vuo­den aika­tau­lua tule­van EU-suh­teen neu­vot­te­le­mi­sel­le on pidet­ty erit­täin haas­teel­li­se­na. Lisäk­si Bri­tan­nian pitäi­si neu­vo­tel­la vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­set Euroo­pan ulko­puo­lis­ten mai­den kans­sa samaan aikaan EU:n lukuis­ten vapaa­kaup­pa­so­pi­mus­ten laka­tes­sa. Siten sopi­muk­set­to­man EU-eron mah­dol­li­suus vuon­na 2021 on edel­leen olemassa.

Ero­so­pi­muk­sen ainoa teh­tä­vä on var­mis­taa Bri­tan­nian hal­lit­tu ero unio­nis­ta. Se ei sisäl­lä mää­räyk­siä EU:n ja Bri­tan­nian tule­vas­ta suh­tees­ta. Täs­tä syys­tä Bri­tan­nian kans­sa on neu­vo­tel­tu Euroop­pa-neu­vos­ton 17.10.2019 hyväk­sy­mä yhtei­nen poliit­ti­nen julis­tus tule­van suh­teen puit­teis­ta. Julis­tuk­ses­sa esi­te­tään yhtei­nen näke­mys sii­tä, min­kä­lai­sel­le poh­jal­le EU ja Bri­tan­nia ovat val­mii­ta raken­ta­maan tule­van suhteensa.

Julis­tuk­sen mukaan tule­vas­ta suh­tees­ta tulee lähei­nen ja laa­ja. Se tulee kat­ta­maan lähes kaik­ki poli­tiik­ka-alat, joil­la yhteis­työ­tä nykyi­sin­kin teh­dään. Kaup­pa- ja talous­suh­teen poh­ja­na on tavan­omai­nen vapaa­kaup­pa­so­pi­mus. Suh­teen syvyys rat­ke­aa vas­ta tule­vaa suh­det­ta kos­ke­vis­sa neu­vot­te­luis­sa ja riip­puu eten­kin Bri­tan­nian tule­val­le suh­teel­le aset­ta­mis­ta reu­naeh­dois­ta. Sel­vää on, että yhdel­lä­kään alal­la tule­va suh­de ei tule vas­taa­maan EU-jäsenyyttä.

kir­joit­ta­ja: joh­ta­ja Mar­ko Silen
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari

Uusi jous­to­työ­ai­ka ja työ­ajan tasoittuminen

Vuo­den 2020 alus­ta alkaen on ollut mah­dol­lis­ta sopia uuden­lai­ses­ta työ­ai­ka­muo­dos­ta – jous­to­työs­tä. Sii­nä työ­nan­ta­ja mää­rit­te­lee teh­tä­vät ja nii­tä kos­ke­vat tavoit­teet sekä koko­nai­sai­ka­tau­lun, ja työn­te­ki­jäl­lä itsel­lään on suu­ri vapaus päät­tää itse työ­ajas­taan ja sen teke­mi­sen pai­kas­ta. Jous­to­työs­sä työn­te­ki­jä rapor­toi teke­män­sä työ­tun­nit viik­ko­ta­sol­la, ja läh­tö­koh­tai­ses­ti työ­nan­ta­jan tulee luot­taa sii­hen, että työn­te­ki­jän ilmoit­ta­mat työ­tun­nit pitä­vät paik­kan­sa. Kat­so jous­to­työs­tä tar­kem­min Reet­ta Rii­hi­mäen artik­ke­li https://kauppakamarilehti.fi/index.php/neuvontapalvelut/joustotyoaika-ja-siita-sopiminen/

Työ­ajan tasoituttava 

Aivan ongel­ma­ton työ­ai­ka­muo­to jous­to­työ­kään ei käy­tän­nös­sä ole, sil­lä jous­to­työ­ai­kaa nou­da­tet­taes­sa työn­te­ki­jän työ­ajan tulee tasoit­tua sovit­tuun kes­ki­mää­räi­seen viik­ko­työ­ai­kaan kun­kin 4 kuu­kau­den jak­son aikana.

Jos työn­te­ki­jän työ­so­pi­muk­sen mukai­nen työ­ai­ka on esi­mer­kik­si 37,5 tun­tia vii­kos­sa, tulee hänen työ­ai­kan­sa kun­kin 4 kuu­kau­den jak­son aika­na tasoit­tua 37,5 tun­tiin viikossa.

Jous­to­työs­sä työn­te­ki­jän vii­koit­tai­nen työ­ai­ka vaih­te­lee työn­te­ki­jän pää­tös­ten mukai­ses­ti. Työ­nan­ta­jal­la ei ole kiin­te­ää työ­ai­kaa lukuun otta­mat­ta mah­dol­li­suut­ta mää­ri­tel­lä etu­kä­teen työn­te­ki­jän viik­ko­työ­ai­kaa. Työ­ajan tasoit­tu­mi­nen on siis työn­te­ki­jän vas­tuul­la. Työn­te­ki­jän kan­nat­taa­kin teh­dä kir­jal­li­nen tasoit­tu­mis­suun­ni­tel­ma var­sin­kin sil­loin, jos työ­ajat poik­kea­vat olen­nai­ses­ti työ­pai­kal­la nou­da­tet­ta­vas­ta ns. toimistotyöajasta.

Jous­to­työ­ai­kaa nou­dat­ta­va työn­te­ki­jä ei siis voi teh­dä yhden jak­son aika­na yli­mää­räi­siä työ­tun­te­ja pitääk­seen nii­tä vapaa­na seu­raa­van jak­son aika­na. Työ­ai­ka­lain mukaan jous­to­työ­ai­kaa nou­da­tet­taes­sa sään­nöl­li­sen työ­ajan työ­tun­te­ja ei voi­da siir­tää jak­sol­ta toi­sel­le. Vas­taa­vas­ti jak­son päät­tyes­sä työn­te­ki­jäl­lä ei myös­kään saa olla työ­ajan ali­tus­ta, vaan sovi­tun viik­ko­työ­ajan tulee täyt­tyä jak­son lop­puun mennessä.

Mitä jos työ­ai­ka ei tasoitukaan?

Vaik­ka työn­te­ki­jä suun­nit­te­li­si työ­ajan tasoit­tu­mi­sen huo­lel­li­ses­ti, on sil­ti mah­dol­lis­ta, että jokin yllät­tä­vä ja enna­koi­ma­ton teki­jä estää suun­ni­tel­man toteu­tu­mi­sen ja siten työ­ajan tasoit­tu­mi­sen. Työ­ai­ka­la­ki ei kui­ten­kaan tun­ne tilan­net­ta, jos­sa työn­te­ki­jän työ­ai­ka ei ehti­si tasoit­tua 4 kuu­kau­den tasoit­tu­mis­jak­son päättyessä.

Käy­tän­nös­sä eteen voi tul­la tilan­tei­ta, jois­sa työ­ai­ka joko ylit­tyy tai alit­tuu tasoit­tu­mis­jak­son päät­tyes­sä. Jos työn­te­ki­jän työ­tun­nit eivät ehdi tul­la täy­teen tasoit­tu­mis­jak­son aika­na työn­te­ki­jän puut­teel­li­sen työ­ai­ka­suun­nit­te­lun vuok­si, syn­ty­nee työ­nan­ta­jal­le oikeus vähen­tää puut­tu­vat tun­nit työn­te­ki­jän pal­kas­ta. Tilan­ne rin­nas­te­taan luvat­to­maan pois­sao­loon, jos­ta voi­daan jopa antaa varoi­tus. Työ­nan­ta­ja voi myös irti­sa­noa jous­to­työ­so­pi­muk­sen, jos työn­te­ki­jä ei pys­ty täyt­tä­mään jous­to­työ­so­pi­muk­sen ehtoja.

Toi­saal­ta työ­ai­ka voi alit­tua myös työn­te­ki­jäs­tä joh­tu­mat­to­mas­ta syys­tä. Täl­lai­nen tilan­ne voi syn­tyä esi­mer­kik­si sil­loin, kun työn­te­ki­jä on teh­nyt tasoit­tu­mis­jak­son alku­puo­lel­la vähem­män työ­tun­te­ja ja suun­ni­tel­lut teke­vän­sä enem­män tun­te­ja jak­son lop­pu­puo­lel­la, mut­ta sai­ras­tuu ennen kuin ehtii teh­dä työ­tun­nit täy­teen. Täl­löin työn­te­ki­jä ei ole syyl­lis­ty­nyt rik­ko­muk­seen tai lai­min­lyön­tiin. Palk­kaa voi­tai­siin mah­dol­li­ses­ti vähen­tää vain, jos työ­nan­ta­ja pys­tyi­si osoit­ta­maan, että työn­te­ki­jän tar­koi­tuk­se­na on ollut käyt­tää jous­to­työ­ai­kaa väärin.

Työ­ai­ka voi ylit­tyä tasoit­tu­mis­jak­son päät­tyes­sä, jos työ­nan­ta­ja tar­vit­see­kin työn­te­ki­jän työ­pa­nos­ta enna­koi­tua enem­män eikä työ­ai­ka tasoi­tu. Työn­te­ki­jä on esi­mer­kik­si voi­nut suun­ni­tel­la teke­vän­sä tasoit­tu­mis­jak­son alku­puo­lel­la enem­män työ­tun­te­ja ja pitä­vän­sä jak­son lop­pu­puo­lel­la vas­taa­vas­ti vapaa­ta, mut­ta työ­nan­ta­ja tar­vit­see­kin työn­te­ki­jän työ­pa­nos­ta tasoit­tu­mis­jak­son lopul­la yllät­tä­vis­tä syis­tä enem­män kuin työ­ai­kaa on jäl­jel­lä. Työ­nan­ta­ja ei voi edel­lyt­tää sovit­tua kiin­te­ää työ­ai­kaa ylit­tä­vien tun­tien teke­mis­tä, vaan tilan­tees­sa on sovit­ta­va yli­työs­tä. Tasoit­tu­mis­jak­son tun­nit tasoit­tu­vat ja yli­työ kor­va­taan yli­työ­kor­vauk­sel­la tai siir­re­tään työ­ai­ka­pank­kiin, jos sel­lai­ses­ta on työ­pai­kal­la sovittu.

Työ­ai­ka voi ylit­tyä myös sen takia, että työn­te­ki­jä on teh­nyt kes­ki­mää­räis­tä enem­män työ­tun­te­ja ja sai­ras­tuu ennen kuin työ­ai­ka ehtii tasoit­tua. Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa ei ole sovit­tu yli­työs­tä, kos­ka työn­te­ki­jä on suun­ni­tel­lut työ­ajan tasoit­tu­van ja työn­te­ki­jäl­le mak­se­taan tasoit­tu­mis­jak­son ajal­ta nor­maa­li palkka.

Tasoit­tu­mis­jak­so­jen sijoittaminen

Tasoit­tu­mis­jak­sot voi­vat olla esi­mer­kik­si 1.1.–30.4., 1.5.–31.8. ja 1.9.–31.12. Tasoit­tu­mis­jak­sois­ta sopi­mi­sen yhtey­des­sä on otet­ta­va huo­mioon työn mää­rä vuo­si­ta­sol­la. Jos työn­te­ki­jäl­lä on esi­mer­kik­si tammi–helmikuussa nor­maa­lia enem­män töi­tä, on hänen pys­tyt­tä­vä pitä­mään huh­ti­kuun lop­puun men­nes­sä yli­mää­räi­set työ­tun­nit vapaa­na, jot­ta hänen työ­ai­kan­sa ehtii tasoit­tua 30.4. mennessä.

Jos kalen­te­ri­vuo­den alus­ta alka­vat jak­sot ovat työn kan­nal­ta han­ka­lia, voi­daan tasoit­tu­mis­jak­sot sijoit­taa loman­mää­räy­ty­mis­vuo­den mukai­ses­ti. Täl­löin jak­sot oli­si­vat seu­raa­vat: 1.4.–31.7., 1.8.–30.11. ja 1.12.–31.3. Tämä voi olla toi­mi­va töis­sä, jois­sa kesä­kuu­kau­det ovat rau­hal­li­sia. Näin työn­te­ki­jä voi­si teh­dä enem­män töi­tä huhti–toukokuussa ja tasoit­taa työ­ai­kaan­sa kesä–heinäkuussa, kun on vähem­män töi­tä. Vas­taa­vas­ti 1.8. alka­van tasoit­tu­mis­jak­son alus­sa työn­te­ki­jä voi­si työs­ken­nel­lä vähem­män ja teh­dä enem­män töi­tä jak­son loppupuolella.

Kos­ka uusi työ­ai­ka­la­ki ei ota kan­taa kaik­kiin käy­tän­nön tilan­tei­siin, on ne huo­mioi­ta­va jous­to­työ­so­pi­muk­ses­sa. Kun ote­taan huo­mioon todel­li­set työs­ken­te­ly­olo­suh­teet ja rää­tä­löi­dään jous­to­työ­so­pi­muk­sen ehdot työn­te­ki­jän ja työ­nan­ta­jan tar­pei­siin sopi­vik­si, voi jous­to­työ olla ihan toi­mi­va ratkaisu.

Kir­joit­ta­ja: laki­mies Kir­si Parnila
Hel­sin­gin seu­dun kauppakamari