Johtaja Ann-Mari Kemell
Keskuskauppakamari
NOUSUSUHDANNE ON OHIMENEVÄ ILMIÖ
Kuten uutiset julkisesta taloudesta ja yrityselämästä ovat kertoneet, Suomen talouden kehitys on kymmenen matalalentovuoden jälkeen viimein kasvu-uralla. Usko tulevaisuuteen on kohentunut sekä kansalaisten että yritysten parissa ja työllisyysasteemme on noussut yli 70 prosenttiin ripeämmin kuin moni uskalsi odottaa.
Talouden noususuhdanne ilmeneekin parhaimmillaan sekä yksilön, yrityksen että julkisen talouden kannalta silloin, kun henkilö työllistyy nousun siivittämänä. Työntekeminen vahvistaa – tai sen ainakin tulisi vahvistaa – henkilön omaa taloutta samalla, kun verotulot julkisen talouden puolella lisääntyvät ja työttömyydestä aiheutuneiden menojen määrä vähenee. Työ onkin monella tapaa hyvinvointiyhteiskuntamme kivijalka.
On kuitenkin syytä muistaa, että korkeasuhdanne on ohimenevä ilmiö. Se ei poista rakenteellisia ongelmia eikä tulevaisuuden haasteita. Julkisen talouden suhdanneputsattu alijäämä jatkaa edelleen kasvuaan ja samoin tekevät ikääntyvän väestön eläkemenot, puhumattakaan sosiaali- ja terveydenhuollon tulevista kustannuksista. Nykyinen talouskasvu ei riitä turvaamaan hyvinvointivaltiomme nykyisiä palveluita; ilman uudistuksia julkiset menomme tulevat jatkossakin olemaan tulojamme suuremmat.
Laajasti yhtä mieltä ollaan siitä, että korjausliikkeet on suotuisinta ajoittaa noususuhdanteeseen, jotta niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi tai niiltä voitaisiin jopa välttyä. Nopeita päätöksiä suosittelivat vastikään myös valtiovarainministeriön pyynnöstä Suomen talouden ja työllisyyden nykytilaa arvioineet talouspolitiikan asiantuntijat. Osa asiantuntijoista epäili, että lähestyvät vaalit saattavat hankaloittaa poliittisten päättäjien halua viedä läpi uusia hankkeita.
Vaikka vaalit lähenevät, vastuuta vaikeista päätöksistä ei pidä sysätä eteenpäin. Jo nyt positiivisen työllisyyskehityksen kannalta todelliseksi uhaksi on noussut useilla toimialoilla näyttäytyvä työvoimapula. Toisaalta työelämän murros haastaa tulonsiirtojärjestelmän ja tukirakenteiden lainalaisuudet. Tarvitsemme siis useita toimia, niin panostusta osaamiseen, joustavuutta työllistämiseen kuin kannusteita yrittämiseen ja työn vastaanottamiseen.
Työllistymisen kannusteet liittyvät vahvasti sosiaaliturvan kokonaisuudistustarpeeseen ja verotuksen pidemmän aikavälin suunnitelmaan. Sosiaaliturvan ja verotuksen tulisi muodostaa tilkkutäkkimäisen rakenteen sijasta kokonaisvaltainen, erilaiset työntekemisen muodot ja elämäntilanteet kattavasti huomioon ottavaan järjestelmä. Työntekemisen ja työn vastaanottamisen täytyy olla kaikissa tilanteissa palkitsevaa, myös taloudellisesti.
Vaikka itsensä työllistämisen merkitys työllisyyden kasvattamisessa tullee seuraavina vuosina lisääntymään, olennaista on pitää huolta myös investointeihin ja omistamiseen kannustavasta toimintaympäristöstä. Hyvinvoivat yritykset takaavat jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen. Loputtomat veronkorotukset ovat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta kestämätön tie.
Nykytilanteeseen voi päällisin puolin olla tyytyväinen, mutta seuraavaan laskukauteen on henkisesti varauduttava. Varautuminen tapahtuu parhaiten lisäämällä työnteon edellytyksiä ja kannusteita sopivassa suhteessa.